20

"ja miten tyhjä minun sydämeni onkaan
vaikka tuskin pääsin lauluni alkuunkaan

--

minä tahtoisin aikaa ajatella
ja jotain jota ei edes aika voi kuluttaa"


farkkujen polvista kohoavat nöyhdät ja suussa maistuu lakun ja riisipuuron sekoitus.
näen, kuinka ihmiset istuvat kallioilla ja valo kulkeutuu heidän hiuksiinsa.
meikkivoide valuu hitaasti poskia pitkin ja kuluu pois.
illan pimentyessä valot rannoilla pienenevät.
minäkin pienenen ja muutun likaiseksi.
olen piste joka kirjoitetaan lauseen loppuun.

jousi kiristyy.
se odottaa rastin muotoista merkkiä taivaalta ja jotain, mitä se toisi tullessaan.
keskityn.
nyt en saa epäonnistua enkä muuttaa itseäni väärin.
etten kasvaisi kieroon.
enkä kuolisi sukupuuttoon.

musiikki kymmenen senttimetrin päässä tuoksuu kylmältä ikkunalasilta ja tupakalta.
hieraisen nenääni, ettei se tulisi tänne asti.
seinillä roikkuu munia ja luurankoja.
jonathan kehottaa myymään äitinsä.

pieniä, pienen pieniä asioita.
niihin keskityn.
sulkakyniin, kirjoihin, play-nappuloihin, nilkkasukkiin.

Disco Ensemble - Samantha

19

jos mielialani olisi auto, se heittelehtisi tien puolelta toiselle ohjaamattoman kuskin käsissä.
poskien punotus ja motivaatio laskevat aurinkoisena iltana kuin lehmän häntä. 
lopulta löydän itseni taas täältä.
olen yhä yksin ja seinä on sininen.
kukaan ei ole soittanut.
ei pullopostipullon perässä eikä muistakaan syistä.

ruohikon vieressä istuva mies ilmoitti että minulla on kauniit sääret.
esiinnyin.
ja sitten esiinnyin.
join jogurttia ja mietin, että mitä ihmettä noille sukkahousujen rumat ukkovarpaat paljastaville rei'ille oikein tehdään.
händelia ja mozartia puhtaassa autossa.
ohi kiitävää aurinkoa.
jos tartun maisemaan, jään siihen kiinni.
katson sitä ja hengitän sitä sisään.
pemuja siteeraten:


niin täydellistä että pelottaa.
pelkään että aika ajaa meidät erilleen.
mitä sitten teen?

niin, mitä sitten teen?

unohdin kääntää nuotit pianokappaleen seuraavan osan alettua.
hermostus söi hienomotoriset taitoni pala palalta kappaleen loppua kohden.
olen tietoinen harjoitustuntien lisäämisen tarpeesta.
mutta hartiat.
monet nuotit.
ja se motivaatio.
kun nyt voisin tältä istumalta vain sanoa, että ei edes kiinnosta.
tietämättä kiinnostaako oikeasti.

maisemat näyttävät kauniimmilta aurinkolasien läpi.
sata kertaa kauniimmilta.
niin kauniilta että en kestä.

ja yks kaks,
jään jälleen sanattomaksi.
miksi kirjoittaa henkireikäänsä enempää jos mitään ei enää tule?

Joose Keskitalo - Luoja auta

18

on minullakin kotona elefantti joka osaa virkata ja viheltää. 

lapsiteatteri on rakkaus. 
se kruunasi tämän illan. 

samoin scandinavian music group ja se, että joku oli kirjoittanut pätkiä niiden lauluista facebookiin. 
ja tyhjä tori ja laiturit. 
minnekähän minun pullopostipulloni on joutunut? 
onkohan joku löytänyt sen? 
 onkohan se sittenkin jäänyt laiturin väliin? 

voi ei.
olipas minulla taas jotain sanottavaa. 

Scandinavian Music Group - Talvipuutarhaan 

17

pullopostipullon kirje...


... joka teki minut rohkeaksi.

eilen illalla sain idean.
pöydältä vanha muovipullo, ruutupaperille viesti, paperi rullalle ja tänä aamuna virran vietäväksi.
tuntui siltä että haluaisin seilata panamaan.
pelkään vaan, että pullo menee laiturin alle.
se olisi ikävää.
höyhenten heiluttelua.

höyhen on elävä.
ei uskoisi.
pointti onkin jotain täysin muuta: sen liike on elävä.

näyttämöilmaisua, heilumista, omien tunteiden tulkitsemista.
vettä.
aurinkoa.
jäätelöolo.
idea mennä illalla teatteriin.
liian paljastava toppi ja sattumanvaraisia toteamisia.

sukkahousujen reiät.

varpaiden kohdalla.
varpaat.

saan ilmaisesti päähäni vain noin yhden sanan lauseita tänään.
mistähän tämäkin johtuu?

Raappana - Maasta maahan

16

itseinho on suunnatonta.
kaikki alkoi näin:
menin etsimään pururataa.
en jaksanut juosta pururadalle asti.
ajattelin ettei pururata ole tarpeeksi pitkä.
ihmettelin sitä.
ärsyynnyin kun en tiennyt minne pitäisi kääntyä.
en jaksanut juosta.
aikaisemmin päivällä syöty salmiakkijäätelö alkoi suoraansanottuna vituttaa.
biffy clyrokin alkoi suoraan sanottuna vituttaa.
kuuntelin kappaleita ja mietin mikä niistä olisi uskottavin puhelimen soittoäänenä.
toivoin etten törmäisi tuttuihin.
näin hymyileviä, koiraaulkoiluttavia aurinkolasityttöjä.
ja lapasen, jonka joku oli unohtanut tielle tänä aurinkoisena kevätpäivänä.
nyt olen vihainen.
mitä ihmisen kannattaa tehdä ollessaan vihainen?
juoksemaan en ainakaan enää mene vaikka maksettaisi.

enkä myöskään syö.
miten olisi suihku?
muutenkin, paksun kirjoneuletakin valitseminen päivän vaatteeksi, nuorisoteatteriesityksen missaaminen ja salmiakkijäätelö (joka kyllä oli hyvää syötäessä), väsyminen keittiön ikkunaa pestessä, aikaansaamattomuus ja itkuinen keskustelu eivät ole helpottaneet tätä päivää - se on ehkä maailmankaikkeuden oudoin asia, koska ulos katsoessa tuntee halua mennä uimaan.

vihaan kahtakymmentäviitta ranskankielistä sanaa, mitkä pitäisi loihtia paperille.
vihaan omaa ruumistani ja sen laiskuutta juuri silloin kun lomat loppuvat.
vihaan sitä, etten saa suustani järkeviä lauseita.

yhden asian olen sentään onnistunut tekemään oikein:
tulin musiikkikirjastosta pois vailla yhtäkään lainattua levyä.

no jaa.
näitä päiviä on joskus.

1. mene suihkuun.
2. juo vettä.
3. kirjoita se aine.
4. kuuntele musiikkia, lue, mene nukkumaan.
5. syö kiivi.
kiivi auttaa.

!!!!!!!!!!!!!


The Go Team - Secretary song

15

pääsiäispäiviä. 

aurinkoa. 

kasvien kasvamista vihreyden keskellä. 

myöhään pimeneviä iltoja. 

auringonlasku-juoksulenkkejä. 

sanomalehden lukemista aurinkoisella laiturilla viltin alla. 

jäälläkin voi kävellä. 

paljain jaloin. 

                                      

tein kävelyretken heikon jään yli kaukasaareen. 

saarilla oli kiviä ja pieniä vesikasveja. 

muistan ihailleeni lapsena poikaa, joka souti kumiveneellä sinne saakka. 

itse en olisi uskaltanut millään. 

kesällä kaukasaaresta näkyy vain huippu, siksi se vaikuttaa pelottavammalta kuin oikeasti onkaan. 

jäällä saattoi ajaa myös pyörällä. 

paitsi ei liian heikoissa kohdissa. 

kukkaruukkuihin vaihdetaan multaa. 

öljyän lapikkaani. 

tyhjennän viimeisen mämmiropposen. 

tuolla jossain on pienen pientä elämää, joka on niin pientä ettei se ajattele paljon. 

vai ajatteleeko? 

kuvien myötä sanottava häviää.

The Black Keys - Things ain't like they used to be

14

minä aion nukkua ulkona. siis ilman vuodetta. vuoteet ovat hassuja. 


Paavoharju - Kevätrumpu

13

pitkäperjantai sofi oksasen kanssa. 

puhdistin itseäni monta tuntia puhdistuksen kanssa.

tykkäsin. 

tosin olisin voinut keskittyä loppuratkaisuun hieman paremmin ja ajatella sitä pidemmälle. 

kävin myös kevään ensimmäisellä juoksulenkillä hidas koira ja lapko seuranani. 

olin itsekin aika hidas ja huonokuntoinen. 

ja odotan sitä hetkeä, kun tajuan, että minulla on himo juosta. 

sitten juoksen kaiket päivät auringonlaskuun ja auringonnousuun. 

tulevaisuushan se sekin. 

ei kuitenkaan ehkä minun tulevaisuuteni. 

söin makoisaa kasvisborssia turkkilaisen jogurtin kanssa. 

pesin hiukset ja katselin punaisia kynsiä pesuvadissa. 

hyppäsin avantoon kirkuen. 

hyppäsin trampoliinille alasti. 

sisäistin reginan uusimmat biisit. 

"haluaisin niin paljon kertoa

mutta puhutko samaa kieltä? 

osaan vain yhtä ainoaa

olen ehtinyt jo puhua niin paljon 

sanat eivät ehkä enää tehoa

älä anna minun koskettaa 

mitä tahansa mut ei koskettaa 

olin kerran ihminen 

mutta nyt kaikki hajoaa 

unohtakaa minut 

paetkaa " 

tuttua, yksinkertaista ja petollista tekstiä arkisella sanastolla. 

siis samanlaista reginaa. 

sellaista, josta sanat putoavat pois kun siitä yrittää keskustella. 

ainakin useimmiten. 

Regina - Unohtuneesta

12

tätä se on kun aina on tää superkuulas fiilis kuin ois perjantai. 
koska tänään on satavarmasti perjantai, vaikka oikeasti on torstai, ja jos joku yrittää minulle väittää että on torstai, niin ei.
ajat sitten niskaan levinnyt nuttura.
vanha puvuntakki, jonka hihaan on jäänyt kuukauden vanhaa verta.
mysli jälleen kerran, vaikken oikeasti edes pidä myslistä.
jotenkin sitä aina vaan sortuu syömään.
tuliskojokukivaleffatelkkaristaaiei -fiilis.
junassa istuva mummo joka on fiiliksissä siitä että kokee asioita ensimmäistä kertaa.
ylimääräinen pyörälenkki rantatiellä.
ihan oikeita jazzbiisejä ihan oikeasti soitettavaksi.
(laittaisin tähän sydämen jos se ei sotisi blogin kielenkäyttöperiaatettani vastaan.)
(kuulostipa kieltäytyvältä ja hurjalta ja tyhmältä.)
naurun helmeilyä studion pyörivillä tuoleilla ja kadonneiden kaiuttimien keskellä.
vastaantulevan puolitutun iloinen hymy kun sanon moi.

kaksi kangaskassia, saksofoni, käsilaukku ja järjestelmäkamera.
kädet tulevat kipeäksi ja mustat legginssit menevät likaiseksi kun nostelen tavaroita auton takakonttiin.
kotona jääkaappi on täynnä pääsiäisruokia.
katsomme äidin kanssa lehdestä, mikä on nyt muotia.

tämä on se kaatuvan kissapyramidin svengi 




                                kun kissapyramidi kaatuu lopullisesti, se ei ehkä enää nouse




siksi se eikä mikään muukaan saa kaatua.
toisinaan minun olisi parempi olla hiljaa.
jokainen lause tuntuu turhalta ja väärältä.
missä vaiheessa olen alkanut pohtia jokaista sanaa jonka suustani päästän?
miksi minun pitää pelätä että sanon harkitsemattomuuksia?
miksi tuntuu siltä että ihmiset kiinnittävät huomiota siihen mitä sanon vaikka todellisuudessa eivät?




Joensuu 1685 - Crystal light

11

automatka kahden pienen pojan kanssa.
pojat pelasivat peliä: pyssy, pupu ja porkkana.
pupu söi porkkanan.
pyssy ampui pupun.
porkkana tukki pyssyn piipun.

sain uuden pehmeän tyynyn.
rojahdan sitä vasten ja havaitsen, että ensi yöstä voi tulla täydellinen.

eilistä suorittamispäivää vastaen tänään ei ollut sellainen.
näytän pyöräillessäni kuulemma vakioasukkaalta.
bongasin kirpparilta viimevuotisia muotilehtiä ja eniten vituttaa kaikki -kirjan.

en jaksanut tehdä mitään, istuin vain.
laiska, tyhmä ja saamaton.

huoneen lattialla odottaa laukku jonka sisällä on lisää laukkuja.
kirjoittaisin lisää mielelläni, mutta en vain jaksa.

The Strokes - Under cover of darkness

10

viereisellä koneella istuva hakkaa kuuntelemansa kappaleen rytmiä jalallaan pöydän alla lattiaan. 

tänään suuntana on kirjasto. 

kirjoitin viime merkinnässä hassuista unista. 

viime yönä näin sellaisen. 

siinä oli facebook ja väärät henkilöt ja väärä kerrostalo. 

sitten heräsin ja havaitsin että on vielä tunti aikaa nukkua. 

sekunnin päästä heräsin taas ja huomasin että tunti oli kulunut. 

aika on julma paskiainen aina toisinaan. 

Teitur - I was just thinking

9

kömpelöt sormet pianon koskettimilla.
oikean lapaluun luona olevat lihakset kipeytyvät hitaasti ja puuduttavasti.
nälkä.
suomalaisista pianokappaleista ja niiden vaikeudesta tulee melkein itku silmään.
avaan polkupyörän lukon ja teen pitkästä aikaa läksyt uusista koulukirjoista.
taas epätoivoinen lupaus joka kumoutuu viimeistään ensi viikolla.

lauluääntä ei tule heti aamusta.
asunnossa podetaan jotain oksennustaudin tapaista.
illalla menen konserttiin.
flyygelin sisältä tulee valo.
kaikki laulavat kauniisti.
yksi kappale on sellainen, että olisin halunnut levittää laulajan meikit, sotkea hänen hiuksensa ja laittaa taustalle loputtoman vesisateen ja asfalttitien.
balladit ovat hauskoja.
ja kaikki muukin.
varsinkin vapaaehtoistyöhön ilmoittautuminen.

äitini sanoi joskus, että elämän tarkoitus ei ole tulla onnelliseksi.
elämän tarkoitus on tehdä muut onnellisiksi.
oma onnellisuus tulee sen sivutuotteena.
en vain oikein tiedä, kuinka voisin ilahduttaa muita.
aloitin taputtamalla konsertin esiintyjille, joka ikiselle.
mutta toisaalta, sehän on perinne.
lasketaanko sitä?

teetä, rommisuklaata, mantelisuklaata, SE tuoksu.
haluan siihen huoneeseen istumaan moneksi tunniksi - yksin, haistelemaan sitä tuoksua ja miettimään jokaista pientä osa-aluetta, mistä se tulee.

ja jälleen kerran kaiken takia, koen sen: en suorita tarpeeksi.
piti mennä soittamaan.
jälleen kerran aika kuluu minimiin.

tämän takia mietin usein, onko musiikki oikeasti minun juttuni.
jos se on jokin muu.
tai jos minulla ei ole juttua.
ollenkaan.

vain pyörin ja teen asioita enkä mitään niistä täydellä sydämellä.
ja kun yritän laittaa siihen asiaan sydämeni, se muuttuu suorittamiseksi.
se on väärin.
se on niin väärin.

nyt olen väsynyt.
haluaisin pestä hiukset ja käpertyä sohvannurkkaan miettimään hyviä kysymyksiä.
kuten:
onko kopiokoneella sielu?
hölmöä, tietenkään ei ole.
mutta jos kuitenkin...
jos kuitenkin on jotain, jotain siellä pinnan alla, mitä ei näe, mutta sen näissä hetkissä aina välillä tuntee...
ja jos sitä on, niin onko sitä olemassaolevana merkityksenä vai asiana jonka ihminen luo itse itselleen?
eri ihmisillä ne ovat erilaisia.
ehkä ne liittyvät jotenkin tarpeisiin.
minulle se on elossa olemista.
elossa olemista sillä tavalla kuin haluaisin.
kirjojen lukemista, maisemien katselua, pitkiä keskusteluja ja naurua, myöhään meneviä iltoja.
toisista huolta pitämistä.
aikaisia aamuja, itse tehtyä ruokaa, junia ja puheen kuuntelemista.
kalenterin täyttämistä, "mitä teet tänään" -puheluita, lakanoiden vaihtamista.
rakkaudesta puhumista, hassuja unia, aamu-uinteja.
tärkeäksi tulemisen tunnetta, tunnetta siitä, että jäät jonkun mieleen.
uusia kampauskokeiluja, sanomalehtiä, kevätöitä kallioilla.
rengaskeinuja, kaupungin valoja.
pullopostia.
autoja, tiskaamista, käsivarsia, kainaloita.

risteyksessä vastaan tulee tuttu skootteri.
lokit ovat nähneet rannalla ruokaa.
vanhat ihmiset katsovat minua pyöräilemässä ja ihmettelevät, miksei kelloni toimi.
äänet ja sanat jäävät kaikumaan.

oOoOO - Hearts

8

"tiedätkö mitä? 
minä inhoan suorittamista." 
"miksi sitten suoritat?" 
"koska se on kaikki mitä minulla on enää jäljellä." 
"nyt olet väärässä. 
tule pois sieltä altaasta - olet vain siellä ja uit ympyrää delfiinikellukkeet selässäsi.
jos joku heittää sinulle pelastusrenkaan, torjut sen. " 
"niin torjun, mutten voi sille mitään - minussa on joku osa joka tekee sellaista. 
siksi suoritan." 
"paskat suorittamisesta. 
jos otat pelastusrenkaan vastaan, saat tulla meille yöksi." 
"mmm..." 
"no? 
tuletko vai etkö?" 
"mietin vain, että jos saan mahdollisuuden, niin pelkään epäonnistuvani... tiedäthän. 
olen jo epäonnistunut niin monta kertaa."
"ne kerrat pitää jättää taakse. 
täytyy mennä eteenpäin, tajuatko? 
ei pelastusrenkaan pois heittäminen auta sinua ollenkaan." 
"okei. 
mutta ei sitten puhuta synkistä asioista eikä kuunnella surullista musiikkia. 
vastoin kaikkia muita uskon, että itkeminen ei helpota. 
se on petollista ja muuttaa ajatuksesi synkemmiksi ja isommiksi." 
"minäkään en halua itkeä. 
onko sinulla vielä se pikku tiikeri ja pikku karhu -kirja?" 
"ai se, jossa pikku tiikeri ja pikku karhu järjestävät jymyjuhlat joissa juodaan hanhiviiniä ja pelimanniankka soittaa haitaria?" 
"niin niin, juuri se." 
"minulla on se laukussa. 
haluatko että luen sitä sinulle?" 
"minusta se olisi hauskaa. 
mutta ensin täytyy mennä suihkuun ja syödä jotain." 
"en minä halua syödä. 
haluan vain juoda teetä." 
"hei. 
muista pelastusrengas. 
siihen sisältyy että sinun pitää syödä. 
tiedän ettet ole syönyt moneen tuntiin." 
"okei. 
voin minä syödä jotain." 
"haluatko kiivin? 
ostin niitä tänään pussillisen. 
ne ovat hyviä, jos niitä syö lusikalla." 




Kisses - People can do the most amazing things

 

7

kello 19.35 menin koululle soittamaan flyygeliä.
havaitsin sohvalla konserttiohjelman ja päätin mennä kuuntelemaan konserttia.
lopputulos:
kuulin viimeisestä kappaleesta 20 sekuntia.
muuta ei tarvinnutkaan.

havaitsin että syön liikaa ja kulutan liikaa rahaa.
päätin ryhtyä syömälakkoon ajaakseni jotain hyvää asiaa.
kuten sitä että kaikkien aku ankkojen on oltava numerojärjestyksessä.

vaihdoin tietokoneen taustakuvaksi timo soinin sijaan teletapit.
olen kuolettavan suuttunut ja kyllästynyt perseihin ja purseihin ja bemareihin ja räsäsiin ja nivikiemiin ja ties mihin.
kaikki on niin poliittista että alkaa oksettaa.
siksi syön lisää.
sitten ostan bikinit ja järkytyn omasta ulkonäöstäni.
saan kommentin, että voithan sinä noita kotona pitää.

ostan kirjoja ja siivoan.
lopputuloksena on huone joka on kuuma mutta siisti.
palkitsin itseni muotilehden kauniilla naisilla ja uusimmalla voimalla ja pian televisiosta tulevalla zen cafén keikalla.
sitten aion syödä lisää ihan vain syömisen ilosta.
vaikka se salikortin lataaminen ja tuliterien lenkkareiden ostaminen kaihertaa ja nakertaa aivonnurkkaa jossakin kaukana.

isäni tuli ja auttoi minua pumppaamaan pyörän renkaat.
nyt tunnen oloni kaduilla vähän varmemmaksi.
en siltikään vielä tiedä, missä kohdissa kannattaisi ajaa jalkakäytävällä ja missä ei.

miettikää, jos ihmisellä olisi kiima-aika.
niin, kiima-aika.
se olisi tiettyyn aikaan kuukaudesta tai vuodesta.

tupakoiva mies on pyörinyt levysoittimessani tänään samalla kun työnnän monisteita muovitaskuihin ja hämmennyn pölykerroksesta.

Arctic Monkeys - I bet you look good on the dance floor

6

 uusi merkintä.
aloitus on hankalaa koska pään sisällä pyörii asioita ristiin rastiin.
niiden järjestäminen paikoilleen on yhtä vaikeaa kuin aku ankkojen laittaminen numerojärjestykseen.

talo hukkuu mokkapaloihin joista yhtäkään en halua syödä.
ne on päällystetty mantelilastuilla.
aurinko paistaa ja yritän välttää koirankakkaan astumista.
kun tulin kotiin sanoin että kävimme koiran kanssa kiinassa.

luin lastenkirjaa pikku tiikeristä ja pikku karhusta.
heidän takiaan haluan joskus vielä mennä käymään panamassa.
otan äidin mukaan jos hän ei silloin ole vielä liian vanha.

"mutta meidän ei tarvitse pelätä mitään. 
meillä on kaikki niin kuin olla pitää, eikö totta karhu?" 
"mhm", pikku karhu vastasi. 
oikeassa oli. 


haluan joskus lukea näitä kirjoja peiton alta jollekin hyvälle ystävälle -
mutta sitä ennen pitää opetella lukemaan tarpeeksi hitaasti.
niin että lauseiden merkitys tulee esiin ja kuulija ehtii ajatella niitä.
sitä pitää vielä harjoitella.

         aurinko lämmittää selkää.














kun kirjoitin mokkapaloista, alkoi tuntua siltä että voisin sittenkin hakea yhden.


ai niin ja pihalla on trampoliini.
koin saman kuin joka kevät:
menin hyppimään ja totesin, että ei tämä niin siistiä ollut kuin olin koko talven ajan luullut.

Daft Punk - Too long / Steam machine

5

laitoin lattialle erilaisia esineitä,
mitä noin metrin säteellä satuin löytämään.
en ole vieläkään keksinyt mitä voi säilyttää liian ohuessa peltisessä tupakkarasiassa.
kasvien siemeniä?
samalla kuuntelin lapkoa ja muistin harjavallan.
leather, forever.

palasin tänään kaksi vuotta ajassa taaksepäin.
kiersin savonlinnan vaatekaupat puhki yläasteen ystävieni kanssa.
kävin myös syömässä rucolapizzaa.
se oli hyvää.
minulla on pizzalla ollessa syndrooma, että pelkään toisten limsalasien kaatuvan pöydälle.
kaikkialla oli kauhean kuuma.
sitten lämpötila vaihtui kylmäksi.
minulla on vaihdevuodet.
en keksi muuta vaihtoehtoa.
tylsästä vaatekaupan rekistä tarttui mukaan tavalliset mustat shortsit ja harmaa villatakki.
pizzeriassa soi petri nygård.


puhuin samettisohvalla istujille sofi oksasen puhdistuksesta.
kun keskustelukumppanini alkoivat nauraa, ymmärsin kuinka hassulta se kuulosti.
viisiminuuttisen pohdinnan tuloksena päädyimme siihen, että sofi voisi samantien kirjoittaa neuvosto-viron terveydenhuollon tilasta romaanin nimeltä virtsanäyte.
sitten kaikki puhuisivat sofi oksasen virtsanäytteestä.
virtsanäyte saisi palkintoja.
ystävälleni tuli kiire mennä lainaamaan se kirjastosta, ennen kuin vastuuttomat lainaajat onnistuisivat vaurioittamaan sen lopullisesti.

tänään sain myös näytteen siitä, että improvisoinnin huippu on se , kun joutuu käyttämään käsiä apuna studion ikkunasta.

ulkona pimenee hitaasti ja piha on vielä hieman mutainen.
reinottomasta kelistä huolimatta päädyin asuvalintana mustikkametsä-anorakkiin ja vaaleanpunaisiin reinoihin.

kohotan katseeni ja se osuu seinällä olevaan tänään päätin muuttua näkymättömäksi -sarjakuvaan.




sitten muutos naksahtaa hitaasti eteenpäin kuin kello.
tietoisena ajan kulun varmuudesta.

     Crystal Castles - Air war (David Wolf Remix)

4

kävin pitkästä aikaa autopesussa.
moniväriset harjat pyörivät auton ikkunaa vasten vaahtoa levittäen ja tuntuivat tuhoavan kaiken tieltään ja levittävän ainaista positiivisuutta.
en saanut siitä kuitenkaan palaakaan, koska en osaa laskea sivun s pituutta kolmiossa ASD.

kävin laulamassa kotistudion mikkiin pitkän kalevalamittaisen huolilaulun.
se oli niin surullinen että musta koirakin melkein itki.
siinä laulettiin kalattomista lammista ja kymmenestä virestä ja jostakin muustakin.
(en tiedä, olisiko virestä ollut oikeasti virrestä.)

nyt istun ruutulakanoiden päällä patjalla.
muutin sängystäni nukkumaan lattialle koska se tuntui nyt vain oikealta ratkaisulta tähän tilanteeseen.
päivän kysymys on, että jos ottaa aina ruokalassa leivälle liikaa voita, niin kuinka paljon lapsi lihoisi, jos sille annettaisiin kolmensadanyhden ihmisen leivältä ylijääneet voit?

lakkasin kynteni punaisiksi viime yönä ja vähän ihoa muutenkin.
riemuitsin aamulla kun mummolla oli sittenkin kynsilakanpoistoainetta.
mummot ovat korvaamattomia.
ainakin niinä päivinä kun olo on niin ikävä ettei millään haluaisi syödä.

marc chagallin maalaukset ovat myös ihan hienoja.
menin taas kerran vanhaan puutaloon jossa on musiikkikirjasto.
lainasin hyvältä vaikuttavia levyjä jälleen kerran ja yritin hymyillä kauniisti tiskin takana seisovalle tädille, joka ilmoitti että edellisetkin lainat ovat myöhässä.
mutta kevät tulee.
ja uusi sue tuli myös.
selasin sen läpi.
se ei ollut niin kiinnostava, paitsi siellä oli artikkeli eleanoora rosenholmin laulajasta.
eleanoora rosenholm on kotiäiti ja sarjamurhaaja ja diskotyttö ja vaikka mikä yhtä aikaa.
melkein kuin teatteria.
istuin katukiveyksellä lehteä lukien.
huomasin että vieressäni ruoho alkoi vihertää.
sitten tajusin, että se olikin viime kevään kuollutta ruohoa.
pettymys ei kuitenkaan ollut suuri.

kevät tulee.
yleinen mielentilani on täysin ristiriidassa menossa olevan vuodenajan kanssa.
mutta pakko sen on jotenkin korjaantua.

kai tässä maailmassa jokin pakko on.
yhtä pakko kuin sininen käsipyyhe.

Biffy Clyro - Mountains


(biffy clyrolla oli positiivinen vaikutus, levyn kannen siniset, vihreät ja punaiset taivaalla liehuvat liinat omaavat jonkin vapautuneen tunteen. levy itsessäänkin on varsin hyvä, ainakin minusta.)

3

tänään palasin takaisin.
aurinko oli korkealla vaikka päivä alkoikin masentavasti kokeella.
äänitimme kansanmusiikkia ja se alkoi unettaa koska kappaleen nimi on uni tullee.

mutta paluumatkalla havaitsin että on kevät - varmaan viidennen miljoonannen kerran. 
hankin itselleni hartiasäryn.
kaivoin pyörävarastosta kirkkaansinisen vanhan pyörän ja ajoin liejuiseen sorsien kansoittamaan rantaan sillankorvaan.
en uskaltanut ajaa kovaa koska renkaissa oli vain vähän ilmaa.
pysäytin pyörän puistonpenkin taakse ja katselin maisemaa aurinkolasit silmillä.
se näytti öljyvärimaalaukselta. 
tein ajatuskartan asioista jotka tekivät tästä hetkestä hyvän.

- kissakassi 
- laiturit, penkit ja kyltit 
- alastomat puut, jotka eivät näytä lohduttomilta 
- ei ole liian kylmä, vaan sopivasti 
- sorsat ja se, että niitä ei ole liikaa 
- vesi on sulaa, sinistä ja lainehtii 
- siniset varsitennarit, jotka ovat sopivasti likaiset 
- se, että taivaalla on myös kuu 
- ilma tuoksuu keväältä 
- taivas näyttää siltä että siihen olisi levinnyt hattara 
- ajatus siitä että ohi vaikka vain kävelisi joku tuttu 
- sillan kaari ja heijastukset, jotka käyvät pylväisiin 
- auringonvalo 
- ihminen näyttää jättiläiseltä kun sen varjo osuu sillan kupeeseen 
- pilvien raidat 
- se, etten kuunnellut musiikkia 
- sininen pyörä 
- se, etten näe maisemaa tarpeeksi selkeästi 
- autoja menee ohi tarpeeksi tasaisin väliajoin 
- punaiset poijut 

sitten leikin ajatusleikkiä.
leikin ideana oli miettiä, miltä maisema näyttäisi jos siitä poistaisi yhden asian.
poistin eri asioita vuoron perään: sillan, ihmiset, äänet, sorsat, rannan, laiturit, kerrostalot.
sitten hahmottelin maiseman osasista uusia juttuja.
taustalla näkyvä torni oli joko lepakkomies jolta oli amputoitu käsi tai sinivihreä hevonen joka istui takajaloillaan kuin koira.

heti kun aurinkolasit otti pois, maisema näytti paljon kirkkaammalta.
se oli omalla tavallaan hyvä, mutta toisaalta ei.

lopulta minulle tuli kylmä ja menin koululle.
riemu oli suuri kun löysin jopa pyörän lukkoon avaimen.
kääriydyin vihreään vilttiin ja päätin keittää teetä.
ja tarttua sosiaalipsykologiaan ja painaa leuan paksun villahuivin kätköihin.

onhan sentään vain kymmenen astetta lämmintä, siis ulkona.

Dave Lindholm - Pieni ja hento ote

(en oikein tiedä kuinka suhtautua tähän lauluun. mutta koska se kuuluu tähän hetkeen, se tulee myös tähän merkintään. siinä kaikki.)

2

aurinko paistaa puiden lomasta.
olen istuutunut kirjoittamaan päätyhuoneeseen ompelutarvikkeiden ja suurikuvioisen kukkatapetin viereen.

vointini on parempi.
en silti jaksaisi vieläkään syödä enkä kammata hiuksiani.
silti olen kirjoittanut prosessikirjoitelman musiikkimausta ja siitä mistä se tulee.
olen myös katsonut minisarjaa norjalaisesta miehestä, joka haluaa olla hammasratas.

koko päivän olen myös miettinyt seuraavaa:
miksei voi kuunnella the cardigansia, jos the cardigans on kaikki mitä tarvitsee?

tämä on parempi kysymys kuin ikuinen taistelu valtavirran ja vastavirran välillä.
sen pohtiminen on ihan turhaa.

sain tekstiviestin tuntemattomasta numerosta.
ennen sitä yritin analysoida maakirjaa vuodelta 1643.
äitinikään ei ymmärtänyt tekstissä mainittujen ihmisten nimiä, vaikka hän on käynyt vanhojen käsialojen kurssin.
kurssilla oli kuulemma hyvin kuiva opettaja.
epäilimme vahvasti, että kenenkään sukunimi edes 1600-luvulla voisi olla kieroinen.

ehkä huomenna pääsen kohtaamaan oikeasti velvollisuudet, vaikka voisinkin lällytellä kotona vielä kaksi päivää lisää ihan mielelläni.

                      

                                                                                                                                                                   Lau Nau - Lue kartalta

1

aamuyöllä oksensin vadelma-mustikkarahkaa.
aamulla makasin vuoteessa hiukset sekaisin ja totesin että taidan olla sairas.

katsoimme äidin kanssa puutarhaetsiviä ja join mehua.
söin tänään tasan yhden leivän.
sen päällä oli kurkkua.
laitoin tekstareita:
en pääse tänne enkä tuonne.
olen pahoillani.

kirjoitin 150 sanan työpaikkailmoituksen englanniksi.
se tuntui jo liian raskaalta.
päätin että huomenna jaksan ehkä kerätä kaikki taakse tippuneet lehdet ja ryhtyä tekemään tekemättömiä töitä.

toistaiseksi jaksan vain pitää spotifya päällä.


eilen illalla lähdin roadtrippaamaan tuntemattomille metsäteille ja sataman tutkimattomille kallioille.
auton cd-soittimessa pyöri raappana ja leevi and the leavings.
kuvasimme kaiken videokameralla.
video on täynnä lähinnä heiluvaa kuvaa ja huutoja:
this is totally awesome!
lisäksi opin että en asu korvessa.
illan pimetessä satamalaiturille kuvastuivat siluetit ja järjestelmäkameran akku ihme kyllä kesti.
eväinä meillä oli coca-colaa ja suklaakeksejä.
kuvaajamme söi melkein kaikki.
löysimme myös lentokentän jossa oli oikea kävijälaskurikin.
sääli vain että huussiin ensimmäisenä juossut henkilö onnistui menemään reiästä läpi.
kannessa oli särö.
tight ass shit.

ihan niin kuin jossain muuallakin.

keskusteluja.
unta.
monenkin tunnin ja kahvikupin jälkeen väsyttää.
painostava tunne vatsassa.
haluaisin katsoa buzz aldrinia.
ehkä katson sitä huomenna jos en nuku.

                                                            Crystal Fighters - Swallow