30. toukokuuta 2011

40

ulkona pimenee.
kello on liian paljon.
patjalle ovat kasautuneet paluumuuttolinnun matkakassit ja seuraavaa suurta matkaa varten pakatut nyssäkät.
aurinko laskee ja ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen tunnen halua itkeä.
ihan kuin sille olisi nyt oikea hetki.

terhi kokkonen laulaa, olen melkein kuin uusi.
syön viimeisen valkohomejuustopalasen.
kun olen kiva ja ystävä muille, voivat muutkin olla ystäviä ja kivoja minulle.

sunnuntai-iltana kyytiläinen antaa viisi euroa minulle vaikken haluaisi.
hän polttaa tupakan ja hymyilee.
odotan niin kauan että energia loppuu, kipuan ylös ja päätän että tänään on en välitä itsestäni -päivä.
niitä on viimeisen työrutistuksen aikana ihan liian usein.

latureita, pusseja jotka pelastavat taskuvarkailta, rahaa, vastuuta ja puhtaita alushousuja.
käärin käsivarret polvien ympärille, en osallistu keskusteluun.

silta on pystyssä.
koko iltana en ole syönyt kuin juustoa.

aamuherätys on viideltä.
suomeksi: en nuku tänä yönä.

Scandinavian Music Group - Hautojen yli

29. toukokuuta 2011

39

viikonloppuna pääsin vieraille kallioille. 
ja moniin muihinkin paikkoihin. 
tuntui kuin olisi ulkomailla. 
ja enemmän kuin koskaan elossa. 

pimeinä öinä voimalaitoksen valot loistavat. 
istumme kallioilla. 
meidän pihalla on varis joka sanoo jotain ihan väärää. 
kerrostalon etuovella on suuteleva pari, kun nousemme autosta. 
näen haagan ja vantaan. 
en edes muista kuinka monen exän pihassa kävimme kääntymässä. 

bändi soittaa. 
viime hetkellä poninhäntäinen mies tunkee kameran linssin eteen. 
laulaja heittelee kitaraansa yhtä sekavasti kuin vantaan eriväriset rivitalot. 
kiipeämme valtavalle mäellä ja mietimme, missä kulkee helsingin ja espoon raja. 
lenkkeilijöitä ja auringonlaskua on paljon. 
otan esitteen nimeltä homo-, lesbo- ja binuoren vanhemmille. 
kysyn kommunisteilta mitä he ajavat. 
kato netistä. 

kirpputorilla myydään sadan euron farkkuja viidelläkymmenellä sentillä. 
raitiovaunusta astuvalla miehellä on ruusu. 
mietin kuinka onnelliseksi joku kohta tulee. 

valtava hiekkaranta. 
pimeää ja kylmää vettä. 

kirjoitan lisää viikonlopusta sitten kun aikaa on lisää. 
lauseessa oli kaksi kertaa sana lisää. 

'














25. toukokuuta 2011

38

tänään tein sen ihan tietoisena siitä että tein sen.
nimittäin jätin hiukset auki.
valitsin myös tahallani ne kaikkein reikäisimmät, vappuaatolta ylijääneet sukkahousut.
jätin meikkivoiteen pois.
kumma juttu, että näin yksinkertaisilla asioilla on vaikutusta siihen, että voin olla ylpeästi tänään välittämättä siitä vaikka näytänkin siltä että kuulun katuojaan.
ehkä.

viime yönä avasin kaapin perukoilta löytämäni kiinalaisella silkillä päällystetyn kirjan.
en ollut kirjoittanut siihen enää moneen vuoteen.
ja kuin yhtäkkisen hämmennyksen lamauttamana, aloin raapustaa kynällä teräviä, välillä sivuun reunaa kohti leviäviä kirjaimia.

kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
tai no, tuo on kärjistettyä.
ehkä kaikki olikin samalla tavalla kuin ennen.

(onko rakastuessa enemmän merkitystä sillä, että ajattelee toista ja toisen tunteita ja haluaa toisen parasta, ihan sama mitä se onkin vai ajattelee haluavansa toisen itselleen ja sitä kautta ajattelee itsensä parasta?
vai onko millään rakastuessa konkreettista merkitystä paitsi teoilla?)

pimeys laskeutui hitaasti.
hartiaan särkee, kovaa.

sisälläni on jokin aukko, joka on sulkeutunut.
aukon sisällä olleet ajatukset on nyt saatu päätökseen.
tavoitin juuri sen hetken, mitä buzz aldrin halusi.
ja mitä hän uskalsi.

silti yritän olla olematta liian ylpeä.
voihan olla mahdollista ja onkin, että monet asiat tulevat vielä horjuttamaan minua.
siinä ei olisi mitään uutta.



nyt taidan lähteä.
tekemään niitä asioita, joissa on jotakin järkeä ja jotka ovat oikeasti minulle tärkeitä.
heihei ja hyvästi.
näemme vielä.
jos ei muualla, niin ainakin unissani.

ja kirjoituksissani.
niistä asioista joita minulle tapahtuu.
ei ole merkitystä sillä, ymmärtääkö niitä kukaan.
ei minulle.

Black Eyed Peas - Just can't get enough

24. toukokuuta 2011

37

"tiedätkö mitä? 
pidän sinusta. 
pidän sinusta ihan tavattomasti. 
uskotko?" 
"uskon. 
etkä ole ainut. 
aika monet muutkin pitävät minusta. 
ja aika paljon." 
"olet oikeassa. 
pienin askelin eteneminen tuotti tulosta. 
sanoinhan niin." 
"tuota et kyllä sanonut. 
se oli joku muu. 
ehkä äitisi." 
"hupsis, sehän olikin hän." 
"nyt kun olen ottanut tarpeeksi monta askelta, voidaanko ottaa yksi iso harppaus." 
"taidan tietää mitä ajattelet... niin kuin aina." 
"niin kuin aina. 
ajattelen elenan ja rosan matkaa tove janssonin novellissa." 
"suurta matkaa?" 
"suurta matkaa." 
"kuulostaa siltä, että olet taas tänään tulossa meille." 
"se olisi ollutkin seuraava sanomani lause. 
onhan sinulla karttakirja?" 
"on. 
tarvitsin sitä maantiedon tutkielmaa varten." 
"odota, käyn listan läpi. 
karttakirja, karkkia, taskulamppu, lämmin huppari... kaikki löytyy." 
"meidän täytyy nukkua lattialla. 
muuten en suostu." 
"ehdottomasti. 
ja tahdon matkalle tarpeeksi postikortinkirjoitusaikaa. 
se on tärkeää. 
että voi kertoa muille millainen matka on vaikka suoraan matkalta. 
se myös osoittaa välittämistä. 
postikortin saajalle tulee siitä hyvä mieli." 
"olen samaa mieltä. 
mutta milloin me sitten lähdemme?" 
"ajattelin, että sitten kun kesätyöt loppuvat. 
silloin meillä on rahaa ja aikaa." 
"mitä äitisi sanoo?" 
"hän antaa minun varmasti lähteä sinun kanssasi. 
ja voimmehan ottaa jonkun toisenkin mukaan. 
tiedän itse asiassa, kenet." 
"kerro heti. 
en halua ketään idioottia joka hidastaa, haluaa käydä vain tietyissä kaupoissa ja lähtee suuttuessaan kävelemään pois ja katoaa." 
"ei hän ole sellainen. 
kerron heti kun päästään teille." 
"selvä homma. 
oletko pyörällä?" 
"olen. 
pääset tarakalle, jos et kilju matkan aikana." 
"en minä voi luvata sitä. 
sinun ajamisestasi ei koskaan tiedä." 
"sitten et pääse tarakalle. 
tämä on diili." 
"pakko sanoa vielä kerran: olen ylpeä sinusta. 
ylpeämpi kuin tiedätkään." 
"niin minäkin sinusta. 
yhdessä me aina onnistumme. 
joka kerta." 
"no niin, ota laukkusi. 
nyt mennään. 
jos näet auton, älä huuda. 
se on vain auto, näetkös? 
ne eivät ole aina vaarallisia, jos niitä kohtaan käyttäytyy oikein." 




Black Eyed Peas - XOXOXO

36

roskalaatikon päällä on sininen kenkä.
olen varma että joku on siellä nukkumassa.
laivassa soi iskelmä ja ohi kävellessäni yritän saada kappaleesta kiinni.
naurattaa.
helpottaa.
sanon ystävälleni ikään kuin ohimennen, että haluan nähdä hänet vielä monen monta kertaa.

tulen kotiin eikä missään ole ketään.
avaan television ja kuin sattumalta avaan tallenteet -valikon ja buzz aldrin - taviksena olemisen taito -sarjan viimeisen osan.
katson, kuinka mattias saa vähitellen kaiken liikkumaan kohti järjestystä.

istun nojatuolissa.
mieleeni ei tulekaan sellaista ajatusta, että haluaisin vaihtaa ohjelmaa.

onnentunne sisälläni kasvaa.
päätän kuitenkin varastoida osan siitä kirjoituspöydän laatikossa olevaan muovipussiin.
riittää sitten huonoihinkin päiviin ja muihin hankaliin tilanteisiin.
olen varma, että se lisääntyy itsekseen, mutta onneksi muovipussi antaa tilaa.


"minulle kävi paremmin kuin aldrinille.
hän menetti otteensa.
aldrin unohtui gramma grammalta.
buzz aldrin katosi myllerrykseen.
hän oli surullinen.
niin kauhean surullinen tietämättä miksi.
hän söi pillereitä kyetäkseen nukkumaan ja nousemaan ylös.
aldrin joi kaiken minkä sai käsiinsä.
kaiken nestemäisen.
ja vaimo käveli ulos ovesta, eikä palannut enää.

olen aina tavoitellut sitä hetkeä, mutta en saa sitä kiinni, vaikka tiedän sen olleen.
sitä sekuntia, kun aldrin tajusi, että väliäkö sillä, vaikkei hän pystykään lentämään kauemmas kuin on jo lentänyt.
yritin tavoittaa sen hetken, jolloin buzz aldrin uskalsi viimein viedä ajatuksensa päätökseen.

vaatii valtavasti tahdonlujuutta, onnea ja taitoa, jotta voi olla ensimmäinen.
mutta vaatii jättimäisen sydämen olla numero kaksi."

-minisarjasta Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito


David Bowie - Space oddity




ps. äkillisen innostuksen vuoksi linkittämäni kappaleen kuuntelukertojen raja spotifyssa taisi mennä rikki.
no, ostan levyn.

21. toukokuuta 2011

35

joka paikassa on purkamattomia erivärisiä kangaskasseja joissa on mustan ja punaisen sävyjä.
janottaa hurjasti.
olen viettänyt päivän juoksemalla paikasta toiseen, laulamalla ja olemalla asiallinen.

ai niin ja syömällä liikaa kettukuvioisilla papereilla päällystettyjä karkkeja.

syventyminen tohtori zivagon elämään perheineen jurjatinissa.
ja niin edelleen.


Rihanna - Unfaithful

(ps. petyin tähän levyyn.
no jaa, ei tuo mikään yllätys nyt ollutkaan.)

20. toukokuuta 2011

34

"hiukseni kastelevat tyynyliinan. 
ne ovat ihan märät." 
"niin minullakin. 
ja väsyttää ihan valtavasti. 
mutta päästiin sentään vielä takaisin." 
"kuule... mietin vieläkin sitä tyttöä, joka rikkoi punaviinipullon tiskialtaaseen." 
"emme me nähneet häntä. 
hän oli mennyt jo kotiin nukkumaan ja voi varmasti hyvin." 
"ei ole kyse siitä. 
vaan siitä, että... että muillakin on vaikeaa. 
että muillakin on ylitsepääsemättömiä esteitä. 
ei suurempia tai pienempiä kuin minulla. 
samankokoisia. 
ei toisten esteitä voi arvostella tai sanoa, että minuun verrattuna se on jotenkin pientä." 
"totta. 
mutta sehän on aivan luonnollinen asia. 
harvan ihmisen elämä on loppujen lopuksi niin helppoa koko ajan. 
se vain näyttää siltä. 
ihminen, joka sinusta näyttää saavuttavan kaiken, mitä haluaa, voi todellisuudessa kokea itsensä aivan eri tavalla." 
"tiedän sen. 
tajusin sen, kun kuulin että jotkut ajattelevat minun olevan hyvä kaikessa mitä teen. 
silti minulla on vielä paljon opittavaa. 
niin paljon, että joskus tunnen hukkuvani siihen." 
"onneksi sinulla on myös paljon aikaa, niin voit jakaa opittavan asian järjestelmällisesti, eikä kaikkea tarvitse omaksua kerralla." 
"seuraavalla kerralla, kun ajattelen että kaikki muut ovat parempia ja selviävät elämisen haasteista paremmin kuin minä, niin muistan tämän keskustelun." 
"hyvä diili. 
silloin kannattaa yleensä myös syödä appelsiini tai banaani." 
"totta. 
olen huomannut, että niillä on sellainen vaikutus. 
tulee parempi olo ja kaikki sujuu jälleen." 
"tärkeintä on silti se, mitä pään sisällä tapahtuu, eikö niin?" 
"mmmh." 






Mew - Hawaii

33

kuuntelin noin tunnin ajan poplaulututkintoja ja nautin suunnattomasti toisten laulun kuuntelemisesta.
selasin velhojen historiaa käsittelevän kirjan läpi lampaantaljan päällä norjalaista suklaata syöden ja totesin, että olen ollut lapsena hullu kun olen uskonut moista soopaa keijukaisten taikapiireistä.






solisluut törröttävät ja väsymys ja mietinnät siitä ettei maailmanloppua tullut kai tänäänkään täyttävät aivot. 
"mä tykkään vain mennä nukkumaan, auta tätä joustinpatjaa hukkumaan." 

huomenna suuntaan takaisin kaupunkiin ja mietin miten huomisiltani kuluttaisin. 
ehkä menen sillalle istumaan ja hymyilemään auringonlaskuun. 
leikkimään ajatusleikkejä maisemalla. 
tai sitten etsin nurmikkoa ja kävelen sen päällä paljain aloin toivoen, ettei kukaan huomaa rumia varpaankynsiäni. 
katson puiden latvoja taivaan kannessa tai kirjoittaisin, jos tulisi mieleen jotakin kirjoitettavaa. 


...tai tekisin pakollisia tehtäviä töitä pois alta. 


19. toukokuuta 2011

32

"minulla oli sittenkin vielä yhdet puhtaat lakanat. 
saat ne." 
"voi kiitos!" 
"kuule, tuosta kollaasista tuli ihan hieno, vaikka itse sanonkin. 
paitsi, että minä en sitä tehnyt." 
"minustakin se on hieno." 
"vaadin sinua laittamaan sen seinälle. 
sitten katsot sitä, etkä ikinä unohda mitä se tarkoittaa." 
"kuulostaa kamalan kliseiseltä. 
kliseiseltä, mutta myös todella, todella hyvältä." 
"no niin, tiesinhän." 
"haluan mennä nyt suihkuun. 
olen vähän väsynyt." 
"vain vähän?" 
"no, vain vähän." 
"sitten et mene suihkuun." 
"ja miksi en?" 
"koska nyt laitat takin päälle. 
lähdetään ulos." 
"en halua edes tietää mitä kello on." 
"ei sillä ole väliä. 
lähdetään ulos.
sateeseen. 
minulla on sateenvarjo. 
sitä paitsi, sää vaihtuu kuitenkin nopeasti." 
"selvä. 
mihin me menemme?" 
"otamme veneen ja soudamme apinasaareen." 
"apinasaareen?
mutta kävin siellä jo. 
ja tutkimusretkeni sinne onnistui. 
salaisuus löytyi." 
"niin, mutta et tehnyt yhtään mutkaa. 
et mennyt kertaakaan harhaan. 
se ei ole sama. 
pitää eksyä, että voi löytää takaisin." 
"en ymmärrä." 
"kyllä ymmärrät. 
nyt me menemme apinasaareen ja eksymme sinne. 
sitten löydämme takaisin. 
ja sitten katsotaan sitä sinun löytämääsi salaisuutta uudestaan. 
eikö kuulosta hyvältä?" 
"kuulostaa. 
mutta mistä saamme veneen?" 
"satamassa niitä on pilvin pimein. 
on soutuveneitä, vesibusseja, risteilylaivoja, höyrylaivoja, moottoriveneitä. 
sovitaan, että sinä saat valita veneen." 
"en halua nopeaa venettä. 
purjevene voisi olla hauska. 
mutta en osaa purjehtia." 
"en minäkään. 
mutta olen lukenut että se on helppoa." 
"jaa. 
minusta mitään ei voi oppia kirjasta." 
"voipas. 
esimerkiksi sen, että on tyhmä jos ei uskalla heittäytyä. 
ja sen, että siilit ovat talvihorroksessa." 
"otanko kameran mukaan?" 
"älä. 
se ei ole sen arvoista. 
sitä paitsi joku saa kuitenkin tietää jos dokumentteja matkasta säilyy." 
"no, mennään sitten. 
kunhan ei olla kauan." 
"ei. 
arvioisin, että viisitoista minuuttia riittää oikein hyvin. 
laita pipo päähän. 
ei siellä mikään kesä ole, vaikka kaikki niin luulevatkin." 


Múm - Sing along

31

ylisuuri harmaa huppari haisee kirpputorilta.
en moikkaa bussissa yläasteella rinnakkaisluokalla ollutta pissaliisaa.
siitä tulee vähän huono omatunto.

paistan mikrossa hillomunkkeja ja matkaan itserakkaiden amerikkalaistyttöjen mukana mallimaailman huipulle.
harjoittelen puhumista peilin edessä.
kuuntelen kuusumun profeettaa ja siivoan keittiön ja lattiat huolellisesti.
mietin, kuinka mika rätön aivot toimivat.

soitan saksofonilla fraseerausharjoituksia.
ne ovat vaikeita, sillä niin sanottuja luukkuja ei saisi jäädä.
kadun ylittävä nainen huomaakin ylittäneensä väärin ja kääntyy liikennevaloista takaisin.
ruokapöydän ääressä mietitään, kannattaisiko katsoa sikaako vai chicago.
kaksi haitaristia soittaa vanhoja poikia viiksekkäitä ja yleisössä entinen matematiikan opettajani pyyhkii silmiään.
haemme postista paketin, eikä isäni hyväksy sitä, että myyjä ottaa hinnasta 15 senttiä ylimääräistä.

tein listan asioista, mitä aion tehdä ennen kuin kuolen tai ennen kuin maailmanloppu tulee.
siinä oli ainakin että panisin ja tekisin kaikki asiat, jotka mainitaan scandinavian music groupin kappaleessa valmis.
ja monia muitakin asioita, jotka eivät ole olennaisia.
kuten se, että maalaisin yhden kokonaisen seinän täyteen jotain, ihan mitä lystään.
ja se, että järjestäisin meidän pihalla rockfestarit.

mietin huoneeni oven edessä seisovaa rytöläjää ja sitä, kuinka vaikea noista esineistä on loppujen lopuksi päästä eroon.
en millään keksi, mihin sijoittaisin loitsuja ja taikoja sisältävät kirjat sekä tyhjät piirustuslehtiöt, joita en käytä.

miten olisi pihakirpputori ulos sateeseen?
joukossa on myös astioita.
ne ainakin puhdistuisivat.
muumimamma-tyyliin, tiskitkin voisi samantien levittää pihalle.

lisään sen listaan.
haluan tehdä sen joskus.

huomenna pitää muistaa ottaa mustaa lankaa mukaan.
viime merkinnässä mainitsemani vilijonkkakengät.
toisesta lähti kaksi nappia irti.
yliluonnollisten napinompelukykyjen aika on pitkästä aikaa koittanut.

tulevaisuus näyttää valoisalta.
ei minulla muuta.

Arctic Monkeys - If you were there, beware

18. toukokuuta 2011

30

työnnän hieman liian pienet (kyllä ne käytössä venyvät) mustat korkokengät jalkaan, vedän sinisen anorakin pään yli ja lähden kävelemään auringon ja sateen sekoittamalle rannalle.
tuuli tunkeutuu hiuksiin ja muistan eilisillan valssin ja saman hetken kun istuin kävelysillan penkillä.
hymyilen typerästi, mutta en voi sille mitään.

ryöstän ruokalasta banaanin, että voin syödä sen siltä varalta, että alkaa tuntumaan pahalta.
se osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi.
ideoin yhden lontoonmatkan ystävälleni viidessätoista minuutissa.
löydän divarista risto ylihärsilän kokoelmalevyn ja tuumin, että helsinki ei ole mikään suuren budjetin kaupunki kahden viikon päästä.

legginssini ovat muuttuneet likaisiksi.
tiskaan, järjestän vaatteet kaappiin pinoihin ja imuroin.
imuri menee huonosti pienempiin nurkkiin.

maanantaina kello yhdeksän illalla päätän tehdä tiikerikakun.
menen kauppaan.
ostan korppujauhoja.
leivon kakun ja kuuntelen sigiä.

kun menen nukkumaan, olen väsynyt mutta onnellinen.
melko kliseisesti sanottu.
vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä, uusia musiikkikirjaston levyjä, lämmin huppari ja suklaasoijamaito.

ps. olen rakastunut korpi ensembleen ja siihen rentoutusleikkiin, jossa muut hierovat käsiä ja jalkoja.

Regina - En tiennyt että osaan tanssia

15. toukokuuta 2011

29

"nyt askarrellaan. 
ota kynä käteen ja katso tuota paperia." 
"olet seonnut lopullisesti. 
mihin me oikein tarvitsemme kynää ja paperia?" 
"kerron myöhemmin. 
pidätkö askartelusta?" 
"askartelin ennen paljon syntymäpäivälahjoja ystävilleni. 
keräilen mainoksia, postikortteja ja kauniita esineitä sekä lehtiä askartelua varten." 
"hyvä. 
sitten tämä onkin helppo homma. 
no niin. 
anna mennä. 
tee kollaasi itsestäsi." 
"itsestäni? 
missä mielessä?"
"sellaisessa mielessä kuin sinä olet. 
no, mikset aloita?" 
"sinä et nyt käsitä. 
minä en tiedä mitä tähän laitan. 
en tiedä kuka olen." 
"tuo nyt on ihan täyttä paskaa. 
katso tätä lehteä. 
eikö siellä ole yhtään kuvaa mikä liittyisi sinuun?" 
"ei ole! 
usko nyt! 
tästä ei tule mitään, en osaa tehdä mitään kollaasia itsestäni koska en ole mitään! 
tajuatko, en ole vielä muuttunut sellaiseksi kuin minun pitäisi! 
sinä et ymmärrä yhtään mitään! 
niin kuin ei kukaan mukaan." 
"jaaha, vai niin. 
tiedätkö, joskus toivoisin että lakkaisit ajattelemasta edes vähäksi aikaa! 
haluaisin kaataa päällesi lämmintä vettä niin paljon että sulat tuosta ihmeellisestä kuorestasi! 
tuollainen en ole mitään, menkää pois -paska ei toimi. 
jos haluat selvitä, se vaatii myös omaa, oikeaa halua, ei vain jotain piileskelyä ja luottamista ajan kulumiseen. 
käytöksesi on vain niin idioottimaista, ettei se ansaitse mitään sylissä pitämistä ja säälimistä!" 






"tässä on suuren kaupungin hiljainen, kerrostalojen ja lentävien lehtien täyttämä  katu. 
minä pidän kaupungeista. 
onko sinulla liimapuikkoa?" 
"tuossa." 
"hei kuule. 
minun on opittava hillitsemään tunteitani ja unohdetuksi tulemista käsitteleviä ajatuksiani. 
joskus ne vain ilmestyvät. 
silloin kun jokin asia ei onnistu." 
"jos et selviä itsesi kanssa, et selviä muidenkaan kanssa." 
"se on totta. 
tunnen vain itseni... jotenkin... niin.... en tiedä mikä se sana on." 
"anteeksi. 
tiedän ettei tämä ole helppoa. 
onneksi meidät molemmat on tehty kestämään asioita. 
haluatko että autan sinua kuvan leikkaamisessa?" 
"leikkaa tuo kuva mäyräkoirasta. 
haluaisin isompana mäyräkoiran. 
puhuisin sille vain ruotsia. 
sitä pitäisi käskeä ruotsiksi." 
"ei huono ajatus."




MGMT - Congratulations

28

voitin pelkoni ja avasin television jääkiekon mm-kisafinaalin aikana.
keskittymiskyky ei kuitenkaan riitä.
paistettuani pellillisen tulisia lohkoperunoita, pellillisen pitsaa ja katettuani kirjastoon nojatuolien keskelle herkkupöydän, ryhdyin miettimään että onko tämä nyt niin siistiä.

henkäisen cayennepippuria nenään ja pohdin parisuhteen logiikkaa vaaleansiniselle paperille.
kirjaudun facebookiin lukemaan tilapäivityksiä hauskoista viikonlopuista ja illanvietoista hyvien ystävien kanssa.
tänään en anna niiden masentaa itseäni.
siinä ei ole järkeä.

leivoin myös mansikkarahkapiirakan joka muistutti keittoa mutta oli ihan hyvää.
ai niin, tämä olikin se huono resepti.
kuuntelen radiosta olli hermanin lempimusiikkia ja jääkiekkokeskustelua.
kyllästyttää yhtä paljon kuin eduskuntavaalien alla.

keksin uuden kampaustyylin, jonka toimiminen käytännön tilanteissa kaatuu hiusteni paksuuteen.

Lady Gaga - Judas

27

olen jotenkin tietämättäni ja ennalta tiedostamattani alkanut nauttia ruokien laittamisesta pöydältä jääkaappiin, tiskikoneen laittamisesta päälle, sen täyttämisestä ja tyhjentämisestä, ja tiskaamisesta.
sen lomassa lueskelen boris pasternakin nobel-romaania tohtori zivago.
ja joo, onhan se uskomatonta settiä.

pitkänjäteisyyttä, elämänkokemusta ja tietoa.
sitä kaikkea boris pasternak on varmasti tarvinnut enemmän kuin paljon.
jokainen lause on kirjoitettu ajatuksen kanssa, ja se vie tarinaa eteenpäin.
silti minua suututtaa, koska kirjassa tuntuu olevan jokin taso jonka ymmärtäisin vasta jos lukisin kirjan muutaman vuoden päästä.

katselin euroviisufinaalia.
toiselta suunnalta ilmestyi juustoviipaleita, toiselta omenaviipaleita.
suomen esitys tuli ihmisten lähelle, ranskan esitys nousi korkeuksiin.
postikortit saivat hymyilemään useammin kuin kerran. '
varsinkin ne, joissa oli pieniä lapsia.
espanjan jalkapallomaajoukkueen paitaan sonnustautunut maalintekijäpoika oli niin sympaattinen, niin sympaattinen.

omat suosikkini euroviisuissa (moldova, tanska, iso-britannia jos jotakuta kiinnostaa) menestyivät ihan hyvin siihen nähden, että olin todennäköisesti monen eurooppalaisen kanssa eri mieltä.
euroviisujen katsominen on minulle hankalaa, sillä suosikin ajatteleminen omalta kannalta johtaa yleensä siihen, että alan miettiä asioita koko Euroopan kannalta, eli siis sitä, mistä ihmiset mahtavat pitää eniten sen sijaan mistä minä pitäisin eniten.
toisaalta, en tiedä onko se paha asia.

avasin tummanruskean mahonkikaapin oven ja päätin hävittää kaikki turhat ja typerät koriste-esineet.
venäläiset nuket, posliiniastia-arsenaali, ruma solmio, käyttämättömät korvakorut, kasa käsityölehtiä, jätesäkillinen ihan vain roskaa, puhelimen käyttöohjeet miljoona vuotta sitten, kirjoja joihin minulla ei ole minkäänlaista suhdetta paitsi se, että joku on työntänyt ne vain hyllyyni salaa ollessani poissa.
kirjeenvaihtoa.
koirien kanssa, kavereiden kanssa, kummien kanssa, mummojen kanssa.
itse kirjoitettuja tarinoita ilman isoja alkukirjaimia ja pisteitä.
itse toimitettuja lehtiä kamelin pylly -aiheisine sarjakuvineen.
cd-levyjä.

sanoin äidille, että ei, älä tuo kapioastioitani tänne.

nyt lattia on täynnä tavaraa ja etsin loppusijoituspaikkaa.
olisiko se aitan pimeä nurkka missä minun ei koskaan enää tarvitsisi törmätä mukataiteellisiin piirustuksiini sohvalla makaavista naisista?
kriisin aiheuttaa lisäksi jätesäkki, joka on puoliksi täynnä hiuksia, paperia et cetera.
mutta nyt tunnen itseni sata kertaa vapautuneemmaksi istuessani sängylläni ja laittaessani soimaan hyvän levyn.
(viikonlopun aikana se on ollut usein eleanoora rosenholmin uusin.


syystä että:
hyväile minua pimeä tähti vaatii runsaasti kuuntelua, koska se ei aukea heti.
minulle eleanooran tarina on vieläkin epäselvä.
teatteriesitys kaasumeren hämärän ja pimeän tähden valossa on katsottava monta kertaa.
ennalta-arvattavaa?)

The Strokes - Between love and hate

26

"minua ärsyttää." 
"mikä?" 
"se, että spontaaniuteni pilkahtelee aina välillä puheessani. 
se saa minut miettimään, että jos olenkin oikeasti spontaani." 
"mitä sitten jos oletkin?" 
"se tuntuu typerältä. 
haluaisin olla sellainen ihminen, joka puhuu vähän mutta asiaa." 
"tiedätkö, minusta sellaiset tyypit ovat useimmiten enemmän tylsiä kuin ihailtavia." 
"kuinka voit sanoa noin? 
silloin kun, spontaanius tulee esiin, useimmiten vain ärsytän kaikkia." 
"tuo ei ole totta. 
ja todennäköisesti ihmiset pitävät sinusta enemmän spontaanina kuin tuppisuuna." 
"mistä sinä sen tiedät?" 
"koska ihmiset pitävät sinusta eniten... no, sinuna. 
ei missään muussa ole mitään järkeä. 
se olisi väärin, jos asia ei olisi niin." 
"olet ehkä oikeassa. 
se vaatii vain aikaa. 
tarvitsen aikaa siihen, että opin." 
"opit mitä?" 
"sen, että jokaista sanomaansa lausetta ei tarvitse pyytää anteeksi. 
sen, että minulla on oikeus ajatella mitä haluan ja sanoa mitä haluan. 
järjellä ajateltuna tietysti. 
en saa kontrolloida itseäni." 
"tuo on totta." 
"viime tiistaina minulle tuli hirveän paha olo niistä kolmesta suklaapatukasta, jotka hätäpäissäni nälkääni söin." 
"entä sitten?" 
"mietin syömistäni koko ajan. 
se on vähän huolestuttavaa, mutta olen varma, että selviän siitä ja että se on loppupeleissä ihan tervettä." 
"vaikutat ainakin siltä, että pystyt nyt huolehtimaan itsestäsi paremmin. 
palapeli alkaa olla kasassa." 
"siitä puuttuu vielä pari palaa. 
valitettavasti." 
"no lähdetään sitten heti etsimään niitä." 
"mistä muka?" 
"en tiedä. 
hauskaa onkin, ettei kukaan tiedä." 
"tuota... en ymmärrä." 
"ei sillä ole väliä. 
levy loppui, laita uusi. 
vaikka teitur. 
tai ei, sittenkin architecture in helsinki. 
siinä on enemmän hassuja ääniä. 
ai niin.  
onko sinulla vielä teetä?" 




Architecture in Helsinki - Maybe you can owe me



11. toukokuuta 2011

25

hikilaikut leviävät selkään hitaasti ja kiroan luonnonkivideodoranttiani, joka pettää jälleen.
huivi kaulassa ja ruudullinen flanellipaita takkina painelen mäkeä ylös henkeäsalpaavasta kuumuudesta välittämättä.
en kykene keskittymään mihinkään.
puhun puhelimeen vähän liian kovaan ääneen ja painotan tiettyjä sanoja.
paikalla istuminen saa miettimään ryhtiä.

kadulla kulkee kaksi poikaa löysissä vaatteissa, kengännauhat auki, reput selässä.
kivet ovat kuution muotoisia.
penkin alle lentää pieni lintu.
pelkään sen näykkäisevän pohkeestani kun en huomaa.
käännän pääni sellaiseen kulmaan että aurinko näkyy sopivasti puiden takaa.

lakkaan miettimästä muita, joilla on samanlaista tai ei.
poninhännässä on iso takku.
päätän ottaa harjan käteen ja selvittää sen.
mp3-soittimesta löytyy kuin ihmeen kaupalla reset-nappula.
yritän tuijottaa kättä johon en saa kohdistettua katsettani.
liikuntarajoitteinen nainen sanoo minulle että olen hyvin sosiaalinen.
nyökkäilen vieressä ja kysyn minne hän on menossa.

ennen heräämistäni sain kaksi tekstiviestiä.
euroviisujen ensimmäisessä semifinaalissa on hyvin vähän sellaisia lauluja, jotka jäävät mieleeni.
valitsen linja-autoaseman likaisimman puupenkin.
kahvila on kiinni.
olen vihainen.
vihanpuuskassani ruttaan kasan tärkeitä monisteita rullalle kangaskassiin.

larissa fjodorovnakin selvisi kaikesta siitä, mitä viktor komarovski aiheutti hänelle.
ja siitäkin, mitä sventitskien kuusijuhlassa tapahtui.
ja se varmasti vaati selviämistä, vaikka laukaus menikin ohi.










Wojciech - Hallava

10. toukokuuta 2011

24

"haluatko että otetaan tuosta pinosta joku levy mukaan? 
jos halutaan kuunnella musiikkia." 
"ihan hyvä ajatus.
haluaisin kuunnella tv-resistoria." 
"hyvä valinta. 
minäkin pidän siitä kovasti. 
pitkästä aikaa törmäsin levyyn, jossa lauletaan juuri minulle tärkeistä asioista." 
"laukussani ei ole tilaa. 
se on ihan täynnä." 
"odota. 
laitetaan se minun kangaskassiini. 
siellä on vain puhtaat alushousut ja miesten t-paita." 
"hyvä." 
"no niin, nyt olen valmis. 
lähdetään." 




Paavoharju - Musta katu

23

olen taas jukuripäisellä tuulella.
en suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että kyllä, ulkona voi tosiaan olla ilman takkia ja on ihan hyväksyttävää ottaa huivi pois kaulasta ja pakata löysät villapaidat nurkkaan.

kaupunki on täynnä kauniita ihmisiä.
niitä kulkee silloilla ja jalkakäytävillä, istuu autoissa.
tunnen halua mennä nurkan taakse piiloon, koska auringonlasku tappaa ajatukseni.
kääriydyn mustavalkoiseen neuleeseen ja keskitän ajatukseni selkää pitkiin kulkeviin kylmiin väreisiin.

otan kopioita.
soitan musiikkia ja alan vihata sitä yhä enemmän.
väsyttää.
televisiossa lady gaga on pukeutunut läpinäkyvään muoviin.
tekisi mieli sukeltaa syvälle.

no?

rahat loppuivat kesken ennen kuin päästiin perille.

Eleanoora Rosenholm - Valo kaasumeren hämärässä

8. toukokuuta 2011

22

hiuksissa on rasvaa ja uusia näppylöitä kohoaa kasvoille auringonpaisteessa homeista pöytää kantaessa. laskeudun lahoavaa portaikkoa alas.
takana on pitkiä ja jonnekin unohtuneita päiviä ja iloinen toukokuun alun vapaana virtaava ilma.
on kuuma.

junan ikkunasta paistoi aurinko suurille viljapelloille.
torilla myytiin vietnamilaista ruokaa.
keittokomerossa oli pinkki valo.
james bond pelasti jälleen avuttoman venäläisnaisen.

onneksi en kussut kovin pahasti mitään mihinkään eikä satanut.
broadwaysipsipussi jäi avaamattomana pöydälle kun sanoin puhelimessa hyvää äitienpäivää.

Caribou - Eli

4. toukokuuta 2011

21

pikku-huopalahdessa satoi lunta vapunpäivänä.
raitiovaunuun oli sammunut kaksi poikaa.
kun kuulin koiraa ulkoiluttaneen naisen tarinan, suupielet kääntyivät hetkeksi ylöspäin.



vain ruisleipää. 
ja hamppukeksejä. 
paketissa luki cannabiscuits. 
kahvilassa oli mysliä ja jogurttia. 
paleli. 
juhlakengästä irtosi rusetti. 
katsoin joel melasniemeä tupakalla. 
penkillä oli epämukava nukkua. 
siksi en nukkunut. 
katsoin maisemia ja elin. 






menimme ja toistelimme mennessämme kulunutta fraasia: 
pikku-huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja. 
kaikki ihmset olivat kuin jostain tv-sarjasta. 
suklaakeksien sisällä oli hilloa. 
parvekkeella kasvoivat kukat. 
sängynpeitolla oli mandoliini. 
koira halusi että tappelen sen kanssa vaaleansinisestä yksisarvisesta. 




menin lautatarhankadulle ja etsin sieltä raitiovaunun. 
hankin matkakortin ollakseni katu-uskottava, koska en halunnut hävetä. 




vain kommunismi oli vaihtoehto kaikelle. 
paitsi kiinalaiselle naiselle vaihtoehto oli huutaminen pojalle. 
et sinä osaa laskea kassaa. 
kaikki oli kiinni. 
kylkeen pisti. 
punapipoinen mies liikkui rullalaudalla ja pysähtyi liikennevaloihin. 
pidin puhelimen kiinni. 


aurinko ja humalaiset eväsretket. 
kuhmuiset torvet. 
metrilakut. 
viime yönä kahdeksan nuorta kuulemma kuljetettiin sairaalaan. 
elämäni paras aika on vielä edessä. 




iltaisin ei saisi ajatella.
mutta pitää eksyä jotta löytää takaisin.
tai kääntää vaatteet nurin.
ja maata hiljaa.
edes vähän  aikaa.

maisemat vilistävät.
autot ovat meitä nopeampia.
rintani ovat liian pienet tuubitoppiin.
aika kulkee.
päivä laskee mailleen.

kirjastosta ei löydy sitä mitä etsin.
laitan suihkun päälle.
kirjoitan pitkän viestin.
muistan asioita.

nukun paljon.
pään ympärillä on rengas, jota kiristetään koko ajan.
sattuu, menen nukkumaan.
herään ja tunnen saamattomuutta.
menen takaisin nukkumaan.

täytän veroilmoituksen ja syön paula-vanukkaan.


Rihanna - Rehab