31. tammikuuta 2012

72

minä laulan, enkä näe savukoneen tupruttaman savun takaa mitään.
mutta tänään minä laulan.
enkä ole osannut suhtautua laulamiseen pitkään aikaan.

laulaminen on jotain sellaista, mikä tuntuu vieraalta osalta omassa koneistossa.
en osaa ottaa sitä vastaan niin kuin minun pitäisi, juhlasaatossa kukoistaen tai tähtitaivaalla kaikista kirkkaimpana loistaen.
sukellan lukuisten ruuvien, muttereiden, hammasrattaiden ja muiden osien alle, syvälle itseeni vain hakeakseni jotain osviittaa siitä, että laulaminen tuntuisi jossain eikä olisi vain sellaista kevyttä hattaraa, mistä ei voi täyttyä kokonaan, tai sellaista raskasta mikä painaa sisällä niin paljon että muutun hauraaksi, hämähäkin verkkoon takertuneeksi kärpäseksi.
kuinka se voikin olla sellaista?
muistelen päiviä jolloin aika kului hitaammin ja lauloin.
tunsin äänten asettuvan silloin juuri niin kuin halusin.
se vaikutti samalta kuin ne ihmiset, jotka asettuivat ympärilleni ilman että minun tarvitsi tehdä mitään.
se oli hauskaa.

tänään minä laulan.
ajattelen, että joku istuu ehkä taimmaisessa penkkirivissä ja miettii, miltä tuosta tytöstä mahtaa tuntua.
hetkeksi päivät liukuvat yhdeksi alkuräjähdykseksi, ja kuin huomaamatta, olen varma siitä, että joku muukin kuulee minut.
hän kääntää vanhan putkiradion nappuloita sängyn vieressä, ja erottaa minut kohinasta sekunnin ajan.
hän kenties ajaa eteenpäin huonosti valaistua tietä ja ääneni veden alla päilyävä myrsky purskahtaa esiin jokaisella kaasupolkimen painalluksella.
istun auton etupenkillä, olemme pian satama-altaalla.
joku oli ajanut kolarin juuri vähän matkan päässä.
kaksi vuotta, kuinka sellainen hetki voi leijua verkkokalvoilleni niin kaukaa?
huudan suoraan veteen, maailma kuuluu minulle, kaikki testamentataan joskus tulevaisuudessa vielä minun nimiini ja voin tehdä koko maapallolle ihan mitä ikinä haluan.
olen silloin vielä kaunis ja toiveikas ja samalla sanoinkuvaamattoman rakastunut.
piirsin itsestäni kuvan, auringon kanssa kilpaa loistava tyttö taivaalla.
mitä mä eilen tein? 
no mä näin sen maailman ihanimman naisen. 


tänään minä laulan, eikä minulla ole mitään minkä puolesta puhua tai minkä takana seistä.
en voi mitään sähkölle joka aivoissani kulkee, en silmilleni jotka suuntautuvat jonnekin ihan muualle kuin tähän hetkeen.
en voi mitään katoamisen tarpeelleni.
koneistoni on muuttunut ja siihen on jouduttu asentamaan varaosia, käyttöohjeet eivät ole päteneet enää pitkään aikaan.

tänään minä laulan ja toivon kovasti, että edes joku tarvitsisi minua elääkseen.
etten enää vain lähtisi, istuisi kovalla bussin penkillä kuulokkeet korvilla katsellen liikenneympyröitä ja ihmisiä, joiden matkalla on tarkoitus.
etten enää pakkaisi uudestaan, vaan että voisin jäädä paikoilleni ja tuntea itseni ja heikon koneistoni osaksi uutta.
etten enää kuluttaisi päiviäni loputtomaan, alaspäin vyöryvään kierteeseen.
etten enää haahuilisi sokeassa pisteessä lavan takana.

pimeiden ikkunoiden takaa loistaa valo, istumme jälleen siellä, lattia on kylmä ja sanat vain putoavat taivaalta suuhuni, mitä olin ennen sitä kaikkea, mitä olen ollut sen jälkeen kun avasin silmät ja katsoin maailmaa eri tavalla kuin synnyttyäni, mitä voin ehkä vielä olla jos oikein kovasti yritän, haaveilin pienenä ruusutarhoista mutta en kasvattanut niitä vaan istuin olkihattu päässä riippukeinussa haaveilemassa, pidin ajatuksista mutta en teoista.

"Odotetaan nyt vielä, radiosta tulee hyvä biisi. "

23. tammikuuta 2012

71

kuulen kuinka kylpyveden viimeiset pisarat putoavat hanasta sameaan veteen.
kirkas valo häikäisee silmiä, enkä voi uskoa sitä todeksi:
leukaperiäni ei kiristä.
hiukseni eivät ole enää likaiset.
kaikki mustelmat ja ruvet näyttävät pehmeämmiltä siinä paljastavassa valokeilassa, joka muuttaa ihon kuullottuneeksi sipuliksi.
enkä näe ympärilläni ketään muuta ihmistä.
olen täällä yksin.
cd-levyn urat kuluvat jossain kaukana, piano soittaa monimutkaisia ja jännittäviä sävelkulkuja.
hengitän nenän kautta ulos hitaan, apeaisen ajatuksen.
olen helpottunut nähdessäni sen purkautuvan, vaikka se jääkin vain kiinni oikeaan solisluuhuni.
voin sohaista sen pois ihan helposti.
tai puhaltaa.
problem solved.
welcome to the next level.

suomeen valitaan uutta presidenttiä, käteni hikoavat aina kun teen jotain, radiosta tulee auto-tunetettua musiikkia, joudun hieromaan aivonystyröitä seinään että ne toimisivat, apeaista ei nyt näy ja tarvitsen ruokaa mutta avokadot ovat loppu.
en voisi olla enempää ulkona kaikesta enkä enää vähemmän kylmissäni, vaikka sisällä on kaksikymmentä astetta lämmintä.
vajoan vajoan vajoan, näen unia joihin herään säpsähtäen yhtäkkiä kauhuissani, ihmiset ohittavat minut viiden metrin päästä, ne ovat matkalla jonnekin mistä minä en tiedä mitään, haluan paeta kylpyammeeseen taas ja nähdä kaikkien muotojeni ja kasvonpiirteideni rauhoittuvan ja pehmenevän, sulavan hymyyn ja ajattelemattomuuden keskipisteeseen.
tunnen suurta onnea siitä, että kaikki on valmista, en tuijottele kelloa, ja kun lopulta irrotan tulpan ja päätän lopettaa tämän hetken, ihmiset ovat ehtineet näyttää avoimesti tunteensa ja kertoa ajatuksistaan, puhuneet suoraan ja olleet vaatimattomia, ja minusta on vain niin vähän jäljellä nyt, ikkunoiden takana on pimeää, pimeää kuin vaatekomerossani.

onneksi ovat kylvyt, veden tipahtelu ja ammeen laita jonka taakse kätkeytyä.

8. tammikuuta 2012

70

asioita jotka saavat minut syttymään ja innostumaan:

teiden nimet, pikku prinssit, puutalot, färsaaret, tiskaaminen, maustamaton jogurtti, jäljet puhtaassa lumessa, autopesulat, kirkkaat valot, sointujen lisäsävelet, rikkinäiset kangaskassit, huussit, mäyräkoirat, kallion tyttöjen talo, epäturhat kyyneleet, taidenäyttelyt, ilo ystävän puolesta, uudet löydöt, kevät, villapaidat, baletti, ilmaispostikortit, kuvaton, cafe alegria, isosisko ja sen sipulikeitto, oma huone, matkustaminen, tyhmä euforia, kirjat, märät kadut ja niiden kanssa kumisaappaat, buzz aldrin, junat ja metsät, saksofoni, kirjoittaminen, kynttilät ja kainalot, lapsuuden muisteleminen, finnien puristeleminen, uimahallin vesi, teenjuonti, hajottavat jutut, äiti ja leipä, tilanteeseen sopivat biisit, halaukset, mikko nikulan vitsit, ratikkapysäkkien nimet, pohjalta nouseminen, yllättävät kohtaamiset, hyvät laulupäivät, sade, hyvät yöunet ja toisaalta myös valvottu yö, tulevaisuuden suunnittelu, viininlehtikääryleet, absurdit puhelinkeskustelut, muratin kasvu, eväsretket, uudet sukkahousut, maisemat junien ja bussien ikkunoiden takaa, lautapelit, ikkunalaudat joilla voi istua, kansanmusiikki livenä, kaikenlaiset pellot, kartat ja varsinkin lontoon metrokartta, täydet nenäliinapaketit, kalliolla istuminen, pyörät ja varsinkin niiden tarakat, musta kahvi, pikku tiikeri, pikku karhu ja niiden kaverit, steppikenkien ääni, tyhmät sananlaskut, ihastumisen tunne, haaveilu, uudet ideat, ääneen lukeminen, hedelmän jakaminen kaverin kanssa, oranssi sadetakki, askartelu, facebookin kaveripyynnöt, ne tietyt aamut kun ilmassa on jotain, lakritsipastillit, vanhojen päiväkotien pihalla seikkaileminen, sopivasti irstas huumori, turvavyöhykkeeltä poistuminen, helsingin julkinen liikenne, kirjeiden ja lahjojen saaminen, katoaminen.