asioita joita näillä jaloilla on viime aikoina tehty:
-kävelty kahden aikaan yöllä turun keskustassa niin kovaa ettei ystävä pysy perässä
-hypitty kerrassaan järjettömiä määriä kaikenlaisilla keikoilla, mutavellissä ja ilman mutavelliä
-tanssittu kansantansseja haaveksivien viulujen soittaessa taustalla, kunnes lopulta ymmärsimme että jo valmiiksi surkeat tanssitaitomme eivät olisi riittäneet enää yhtä tanssia pidemmälle
-kannettu ja nosteltu rinkkaa, joka oli täynnä kuolemalle haisevia tavaroita ja vähän pahempiakin
-kävelty sielunsiskon luokse, kuinka kummallista että sellainenkin tarttui mukaan, en olisi koskaan uskonut että sellaisia ihmisiä voisi tulla vastaan
-etsitty paniikissa kadonneita tavaroita, joita ilman ei muka voi pärjätä vaikka vielä muutama vuosikymmen sitten ihmiset viihtyivät ilman niitä aivan hyvin
-juostu pitkin peltoja ja asfalttiteitä hämmentävien ja piilossa olleiden ajatusten eteenpäin vieminä
-vietetty aikaa liian monella abc-asemalla
-tutustuttu paikkoihin, joiden olemassaoloa ja varsinkaan läheisyyttä en edes muistanut
-tutustuttu ihmisiin, joiden olemassaoloa ja varsinkaan läheisyyttä en myöskään muistanut
-käyty usein kaupassa miettimässä, mitkä ruuat olisivat hyviä eväitä, sellaisia, mitkä eivät koko ajan vain kyllästyttäisi, kuten leipäpussit ja juotavat jogurtit
-kävelty muutaman kerran ensiapuun ja takaisin
-tallattu niin monia tutkimattomia teitä juniin ja savuisiin kaupunkeihin, välillä aivot hukassa ja välillä terävinä.
vielä matkan jäljiltä likaisena katselen valtavina pullottavia rakkoja, mustelmia ja verisiä naarmuja sekä likatahroja.
nyt sen muistan:
häävalssin.
toivon että jos joskus menen naimisiin, niin se hetki on yhtä hieno kuin se tiistai-iltana tanssittu häävalssi.
yllätyksellinen, sekava, nauruntäyteinen, hikinen, lietsonnan täyttämä.
kaiken kaikkiaan sydän meinaa pakahtua hyvältä näyttävään tulevaisuuteen
mutta jos unta saisi ensin
vähäsen
että jaksaisi eteenpäin
