tag:blogger.com,1999:blog-52972704663612758122024-03-05T14:10:06.308+02:00SINIVALAAN PULMIIkun puristetun nyrkin sisällä ei ollutkaan mitäänoilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.comBlogger155125tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-63865946121994012712014-03-03T13:44:00.000+02:002014-03-03T13:44:50.451+02:00uusi<div style="text-align: center;">
jatkossa löydät mut, elon, ilon ja surun ja kaiken osoitteesta: </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
http://kaipuukaipuuseen.blogspot.fi/</div>
oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-76080147016791074482014-02-20T13:48:00.002+02:002014-02-20T13:48:44.610+02:00Fine<div style="text-align: center;">
tänään tuli fiilssejä lumisateesta, joka leijaili hiljalleen pitkin tiilirakennusten pihoja. </div>
<div style="text-align: center;">
ok, ei pelkästään siitä. </div>
<div style="text-align: center;">
ok, niitä on tullu jo aikasemminkin. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
pikkuisen nupullaan muutamia juttuja. </div>
<div style="text-align: center;">
muutamia kelailuja ja pari hassua läikähdystä koko kehon lävitse. </div>
<div style="text-align: center;">
valoa tunnelin päässä ja muita kliseitä. </div>
<div style="text-align: center;">
jo oli aikakin kaiken pelon jälkeen. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
vaik ok, ei kaikki vielä ohi oo. </div>
<div style="text-align: center;">
no joo, itse asiassa kaikki on aika alussa. </div>
<div style="text-align: center;">
on niitä konkreettisia muutoksia ja sitten niitä abstraktimpia muutoksia. </div>
<div style="text-align: center;">
kaikenlaista lankaa selviteltävänä, mutta aikaa loppumattomiin toisaalta ja toisaalta. </div>
<div style="text-align: center;">
på andra sidan. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
nyt vaan tuijottelen pihaa josta suuri vesilätäkkömeri on kuivunut, vähän taas ilma kirpsahtaa. </div>
<div style="text-align: center;">
kolme vuotta on joo pitkä aika. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
mutta niin. </div>
<div style="text-align: center;">
meikän eloa ja oloa ja noita edellä mainittuja fiilssejä voi varustautua niin halutessaan lukemaan piakkoin jostain uudesta osoitteesta. </div>
<div style="text-align: center;">
musta vähän tuntuu että tää pimeys ja valo on tähän blogiin taputeltu. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
en osaa sanoa muuta kun että jee. </div>
<div style="text-align: center;">
nyt vetäydyn ajattelemaan, kattelemaan ulos ikkunasta ja fiilistelemään ihan vaan muutamia tarinoita. </div>
<div style="text-align: center;">
kiitos</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
(ps. aattelin että sitten kun numerosarjat saa päätöksensä, loppuluku ois jotenkin ylevä ja hieno. </div>
<div style="text-align: center;">
mutta ei tää koko sekavuusrunoläjä oo ikinä sellaisia käsitteitä ehkä edustanut. </div>
<div style="text-align: center;">
ei tänkään sitten tarvinnut.)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH38QQHKCGQ1i7VBOqaY5HrR2LlV5TYbjETXvu4AbXQxymC4IbizWDK7VcmwjMB7EIntfbO_HwzIzhPfBZYLhsE2ufWqWIHCeeZefCGk0ePaGJyu7Zbfts0KFiANOqM6P568TyQUdpyB0/s1600/IMG_9533.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH38QQHKCGQ1i7VBOqaY5HrR2LlV5TYbjETXvu4AbXQxymC4IbizWDK7VcmwjMB7EIntfbO_HwzIzhPfBZYLhsE2ufWqWIHCeeZefCGk0ePaGJyu7Zbfts0KFiANOqM6P568TyQUdpyB0/s1600/IMG_9533.JPG" height="213" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-69120044117232338292014-01-06T10:44:00.003+02:002014-01-06T10:44:51.310+02:00153<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
MAAILMA ON KAUNIS </div>
<div style="text-align: center;">
PYÖREÄ</div>
<div style="text-align: center;">
HAISEVA PERSE</div>
<div style="text-align: center;">
SININEN</div>
<div style="text-align: center;">
RUSKEA </div>
<div style="text-align: center;">
VIHREÄ </div>
<div style="text-align: center;">
PASKANEN</div>
<div style="text-align: center;">
MAHTAVA </div>
<div style="text-align: center;">
PÄÄRYNÄ</div>
<div style="text-align: center;">
VALTAVA</div>
<div style="text-align: center;">
HAUSKA</div>
<div style="text-align: center;">
TODELLINEN ARMOTON KAAOS</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<i>-sydän, sydän</i></div>
oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-11101784513044235152013-12-23T15:45:00.002+02:002013-12-23T15:45:44.829+02:00152<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="//www.youtube.com/embed/LqrGLqVLFMs" width="640"></iframe><br />
<br />
<br />
<br />
<i>tänään rapajoulumustuudessa istuin ja kuuntelin tätä. </i><br />
<i>kun tuuttis röyhkeästi kehui kävelytyylinsä ainutlaatuisuutta, tajusin yhtäkkiä että mulla on aika monia sellaisia lähes huomaamattomia taitoja joilla voisin yhtä lailla egota: jos joku muu puhuis samoin kun mä, tai tekis jotain ihan muuta tahansa samoin kun mä, niin se ois vain feikki-oili</i><br />
<i><br /></i>
<i>tuli vähän parempi fiilis </i><br />
<i>ehkä en ookaan niin menetetty tapaus ku oon jo kauan luullu</i>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-47219950303526255202013-12-18T14:33:00.000+02:002013-12-18T14:33:04.085+02:00151<i>minä kannoin kaulallani surua surkeaa</i><br />
<i>sitä kannoin hiljaa niin ettei kukaan huomaisi vaan</i><br />
<i>sen kanssa mä silloin iltaisin sain käydä nukkumaan</i><br />
<i>oli mustaa myös valkoinen </i><br />
<i>ei valoa laisinkaan </i><br />
<i><br /></i>
<i>minä vaivuin murheeseen </i><br />
<i>sen sinulta lahjana sain</i><br />
<i>niin vaivuin ja unhoitin miten kaunis on taivas ja maa</i><br />
<i>niiden välillä kulkee onni nyt ilman saattajaa</i><br />
<i>sen luokse vienyt ei tieni </i><br />
<i>oli sumua aina vaan </i><br />
<i><br /></i>
<i>-tiiu helinä</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
----<br />
<br />
<br />
kun mä sunnuntaina kävelin kulomäentietä lumisohjossa meikit levinneinä, mietin että voinko mä nousta tästä yhtäkkisestä suosta enää koskaan.<br />
saanko enää koskaan sitä mitä halusin<br />
jaksanko enää koskaan herätä aamulla innoissani uudesta päivästä<br />
jaksanko enää liikkua muiden mukana, juosta kiireellä kouluun tai töihin, ottaa aamulla valokuvan tai nähdä jonkun eläimen joka tekee mun päivästä ehjän ja selkeän<br />
vai onko enää mitään syytä jäädä<br />
pitäiskö sittenkin vaan tunkea villasukat tennareihin ja ostaa junalippu rovaniemelle<br />
<br />
mut sitten kelasin, että tää on ehkä kokopitkän sinfonian pateettinen osa, se missä kontrabassot soittavat jousilla pitkää, surullista teemaa.<br />
eikä sinfoniat voi siihen loppua.<br />
mutta klassiset teokset saattavat kestää kuinka pitkään hyvänsä, enkä mä voi tietää kuinka kauan se pateettinen osa sitten kestää.<br />
<br />
sitten mietin katoamista.<br />
olen kadonnut jo ihan tarpeeksi, itse asiassa.<br />
olin esittänyt hiekkalaatikolle yöksi unohtunutta lelua ja nähnyt kuka sen kävisi poimimassa, enkä oikeastaan suurimman osan kohdalla siitä poimimisesta tai poimimattomuudesta yllättynytkään.<br />
on niitä ihmisiä noiden kanssa lähteä päiväretkelle keravalle tai järjestellä muuten elämää.<br />
<br />
joo sumua on mutta sitten sumu sanoi että mä teen susta naisen ja muistin että on mulla toivoa<br />
ja sit korson juna-asema näkyi jo<br />
istuin junaan ja vaivuin hitaasti mutta varmasti pimeyteen, joka nielaisi mut ja sanoi että juuretkin on piilossa mut tärkein osa puista<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh21CA5XbJuBZ_vkSVqvw0d6_dhV7tGyv1D_DVrAGcUsqHh-jSj7w_4B_7gwQfx59VLM1OzhTIyhlWZYX4YfVpxVYUj4qfz5FOKOq9-4xYE0lf6uPmlLGR83OyW9epJUmeh3Yc1MfU12mA/s1600/IMG_9497.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh21CA5XbJuBZ_vkSVqvw0d6_dhV7tGyv1D_DVrAGcUsqHh-jSj7w_4B_7gwQfx59VLM1OzhTIyhlWZYX4YfVpxVYUj4qfz5FOKOq9-4xYE0lf6uPmlLGR83OyW9epJUmeh3Yc1MfU12mA/s400/IMG_9497.JPG" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="950" height="80" src="//www.youtube.com/embed/veRanCpnQ-4?feature=player_detailpage" width="650"></iframe>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-75079134396199572152013-12-09T19:23:00.000+02:002013-12-09T19:23:38.952+02:00150<i><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei niin raskasta taivalta</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei kourassa kovettumaa</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ettei opi sopeutumaan</span></i><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><i><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei niin kaunista</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei mitään niin rumaa</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">että tarttuis kiinni kuvaan</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei lohkaretta olalla</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei kontrastia solalla</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ettei pystyis nousemaan</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei rauhaa sodalla</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei arkea lomalla</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">että pystyis toisen pois sulkemaan</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">ei oo tietä jota pysty ei kulkemaan</span><br style="font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;" /><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">taivasta kyntää kurjet vaan</span></i><br />
<i><span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;"><br /></span></i>
<span style="background-color: #ffffcc; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;"><i>-</i>pyhimys</span>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-25908954745067098412013-11-29T21:46:00.001+02:002013-11-29T21:46:02.119+02:00149niin sitä tulin vaan tänne sanomaan että tuolla sataa lunta mun kumiteräsaappaille eikä mikään tunnu enää miltään<br />
ja sitä että hyvää vauhtia muutun jyrätyksi<br />
ja hautaudun tänne, kumisaappaineni lumen ja harmaan lammasviltin alle olmeilemaan<br />
leikkasin mun tukan pois ja annoin tukkojen tippua lattialle<br />
<br />
elomme vaelluksen keskitiessä<br />
ma harhaelin synkkää metsämaata<br />
polulta oikealta poikenneena,<br />
sanotaan jumalaisessa näytelmässä.<br />
<br />
oon päätynyt ytimeen,<br />
tai ainakin lähemmäs sitä kuin koskaan.<br />
siihen maisemaan, josta ne kaikki väreilevät kuvat ja se sama tyhjyyden tunne tulevat<br />
ja niihin ranskalaisten viivojen perässä lukeviin lauseisiin, joista tässä koko hommassa nyt ihan salee on kysymys<br />
kumpa voisin jäädä ja miettiä<br />
mutta ei<br />
on jatkettava työtä ja noustava<br />
<br />
ja siitä mun pitäisi kiittää<br />
istua alas ja sanoa että kiitos<br />
kiitos<br />
mutta sormet on ristissä kun sanon sen<br />
<br />oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-28905027110443170452013-11-06T20:44:00.003+02:002013-11-06T20:44:52.516+02:00148<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="//www.youtube.com/embed/-l6HSz50gIo" width="640"></iframe><br />
<br />
"en ole koskaan maistanut karambolaa, vaikka olen useasti sellaiseen törmännyt, sanoin ja huomasin silmäni periferiassa niskasi ojentuvan kohti.<br />
olin juuri kääntymässä ottamaan vastaan suudelmasi, kun horisontti kalpeni valkoiseksi ja paineaalto vei sinut pois."<br />
<br />
<br />
loppumaton myrsky vyöryy mun sisällä<br />
en tiedä jätänkö pisteitä vai pilkkuja sulle tai muille<br />
istun rautaportailla ja itken kuin pieni lapsi joka huutaa äiti laita se vaippa<br />
mutta ei äiti laita<br />
ja mä vaan itken ja itken ja itken kunnes kosminen yksinäisyys on tässä ja nyt<br />
sen jälkeen on turha enää yrittää etsiä leffoja joita jaksaisi katsoa tai kirjoja joita lukea<br />
koska paineaalto on pyyhkinyt kaiken pois ja mun huone on ukraina ja oon päästäinen ja kannan sinivalaan pulmia mun leukapussissa<br />
<br />oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-37609819877286580492013-10-17T10:25:00.000+03:002013-10-17T10:25:21.011+03:00147rakkaani. täällä tulee pian talvi.<br />
katso. maa on tuolla ulkona kuuran ja riitteen peittämä. <br />
mä tuijotan ulos ikkunasta ja katson sua pehmeälehtisten ruukkukasvien takaa.<br />
isterintien kuuset ovat siellä, ja mun unet ja vanhat tarinat mun juurilta. <br />
niistä mut on tehtyoilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-14384748573777751582013-10-09T21:09:00.001+03:002013-10-09T21:09:34.230+03:00146tänään mä repesin sisältä auki kuin kotelo ja kyseenalaistin kaiken<br />
totesin että olen aika irrallani, oikeastaan.<br />
se on vähän sellaista nyt.<br />
kyllästyin puheeseen ja taistelumiekkoihin ja samaan laimeaan tyhjyyteen mikä näistä päivistä lopulta aina seuraa.<br />
sitten istuuduin raitiovaunuun ja itkin suoraan vastapäätä istuvan pojan kasvoihin, niin että tunneaallot vyöryivät pitkin hänen vaaleita hiuksiaan ja tuntematon poika katsoi minua hämmentyneenä.<br />
jäin pois hautausmaan kohdalla ja kävelin loputtomiin loputtomiin kivien ja patsaiden ja mustuuden ja keltaisten vaahteranlehtien äänissä ja ajattelin ja lopulta aivosoluni eivät ottaneet enää mitään vastaan ja kuuntelin vain kappelista kaikuvaa urkumusiikkia<br />
kengännauhat aukesivat ja sora valtasi märät kengänpohjat, epätasaiset hiukset muistuttivat yhtä rastaa ja kangaskassi oli täynnään tekemättömiä tehtäviä<br />
eikä hautausmaa loppunut koskaan<br />
eivätkä nimet eivätkä numerot<br />
eivätkä ihmisten tarpeet ja toiveet toteutumattomat<br />
<br />
pakenin arjen haamuja zen-oppaisiin<br />
pakenin sua ja sun sanoja omiin eksyneisiin ajatuksiini, logiikkaan, sekaviin unikuviin metsäpoluista ja koteloituvista toukista ja puhelimen sammutettuun akkuun<br />
pakenin teitä kaikkia saksofonin soittoon, siihen ääneen mikä oli vain varjo vanhasta ja viisivuotiaan piirustus tunteista ja itseni tuijottamiseen peilistä<br />
en mä voi seistä teidän kaikkien edessä itseni takana jos mä en tee töitä<br />
en mä vaan voi<br />
ja kun mun pääkin on pölkystä ja niin hidas on mun hermoratasekasotku<br />
ja kun avaan vuoteen ja paneudun pitkäkseni, päässäni soi<br />
<br />
<i>ne ei tahdo mua</i><br />
<i>ne tahtoo ingalsin lauran</i><br />
<i>sietämään kaiken ja anteeks antamaan</i><br />
<i>mut vielä mä nousen</i><br />
<i>ja maailmalle nauran </i><br />
<i>vielä joskus teen niin kuin huvittaa</i><br />
<br />
<br />
<br />
ja sitten kun se päivä tulee niin mä en naura niin että joku näkee<br />
olen vain niin kuin mitään ei olisi tapahtunut<br />
menen ja otan sen kahvikupin käteen ja istun vain ikkunasta ulos tuijottaen sanomatta sanaakaanoilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-10197665082008484332013-10-05T22:29:00.001+03:002013-10-05T22:29:08.365+03:00145<i>mä en jaksa mä en jaksa mä en jaksa en jaksa </i><br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="//www.youtube.com/embed/Bag1gUxuU0g" width="640"></iframe><br />
<br />
<br />
<br />
maailma odota kun mulla ei oo niin nopeat jalat kuin teillä muillaoilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-33545219417871759192013-09-14T22:06:00.001+03:002013-09-14T22:06:11.702+03:00144<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/tztOcHydgEA" width="640"></iframe><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
meidän ei pitäisi olla täällä. </div>
<div style="text-align: center;">
tänne voi vaikka hukkua.</div>
oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-83390116677951633412013-09-11T22:26:00.000+03:002013-09-11T22:26:08.251+03:00143tajusin yhtäkkiä että talojen seinälaudat kuiskivat lohduttavia sanoja, asfaltti jalkojeni alla levitti kehooni kutkuttavia juttuja joita en saisi kertoa eteenpäin.<br />
<i>hei tyttö. me ollaan sun ympäristö. me tehdään susta uusi. et oo enää melkein uusi. oot ihan uusi sitten kun me saadaan tää työvaihe valmiiksi. me tehdään susta oikea nainen. pistä vaan silmät kiinni äläkä mieti millaset sun lopputeksteistä tulee. sä ajaudut tekemään asioita koska me pistetään sut tekemään niitä. ja lopulta oot nainen, kaunis rietas onnellinen, niin just sellainen, sulla on se hyvä vyötärönympärys ja kokeneet kantapäät, sulla on se voimakas suu ja ne helpot kyynelkanavat. sit sä seisot siinä bussia odottamassa ja sun ajatukset kiipeilee purppurataivasta pitkin talojen katoille silleen puff sviiiissh ja jengi vaan yrittää kopata niitä kiinni ja läpsii ja läpsii mut ei ne jää, ne on ihan kuin ne pikkukärpäset sun keittiön likaisessa roskiksessa hyökkäämässä sun sipulimunakkaan kimppuun. </i><br />
oli ihan kamala nälkä ja kaipuu, laukkukin valahti olalta käteen ja uusiin kenkiin tuli naarmuja. mä kävelin pitkin tietä ja mietin että miksi se on niin vaikeaa tarkoittaa sanoja ja miksi on helpompaa vain olla hiljaa ja tukehtua. katujen nimet ja ruohonleikkurin ääni söivät vaan mun keskittymistä ja olin soittanut keuhkoni pihalle treenikopissa, etupäässä sattui ja tuntui että edelliset kolme-neljä tuntia olivat olleet vain sekavien kuvien oksentamista äänenä ulos, en pystynyt ymmärtämään mitään ja mieleni teki kopata syliini kaikki paheet mitä olla ja voi jotta oloni piiloparanisi.<br />
<br />
miksi tiedän kuitenkin aina<br />
että ei niin tuu käymään<br />
miksi otan aina sen vesilasillisen ja pesen hampaat ja pyyhkäisen toivottomuuden apatian tiskiharjalla hevonkuuseen ja riisun sukkikset miettimättä huoneeni lattialle<br />
miksi vaan mutristan suuta ja vilkuilen kelloa ja mietin mihin asti kestän<br />
yritän olla pulpahtamatta<br />
samalla sopivasti piilottamatta<br />
pikkaisen verran tuntematta<br />
samalla sisältä kuolematta<br />
eikä sitä tuu, ei näy missään<br />
päivät on samanlaisia ja spurgut on edelleen samassa tilanteessa torilla kuin viikko sitten<br />
postissa tulee laskuja<br />
lompakossa on pelkkiä junalippuja<br />
<br />
mutta sieltä piilosta ne kutkutuskasvut tulee<br />
sahanpurun seasta hönkäilee tänne ja tekee musta sen hyvän naisen<br />
odotettava se on vain ja mietittävä vaikka kuinka nopeesti mulla kasvaa tukka ja kuinka hyvä mun on olla silloin kun on ja että onhan aina ne vanhemmat ja veljet ja meiän koirat<br />
<br />
<i>tienviitta sanoo että me laitetaan sut pärjäämään ja oppimaan oikeet asenteet</i><br />
<i>tolla vyötärönympäryksellä oot jo niin kehityskelponen et voit sanoa sen häpeämättä</i><br />
<i>ja jos sattuu niin sattuessa se paikka mihin sattuu niin muuttuu uudeksi </i><br />
ja kaiken jälkeen oot siinä<br />
oot oikea ja oikeassa kohdassa<br />
meidän tyttö<br />
<br />
<br />oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-57315938506081922742013-08-19T18:56:00.000+03:002013-08-19T18:56:36.047+03:00142ei tästä tule mitään,<br />
sanoi ääni minulle tv:ssä.<br />
<br />
<br />oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-48608143048816644152013-08-17T20:01:00.000+03:002013-08-17T20:01:35.298+03:00141<i>tässä mä istun, kello on aika vähän ja mulla on jo viides kupillinen sitä valion banaanijogurttia menossa. </i><br />
<i>lusikoin sitä kiireen kaupalla suuhun että ajatukset eivät alkaisi häiritä jogurtissa viipyileviä aivosolujani. </i><br />
<i>mulla on kiire urakoitsijalle. </i><br />
<i>uudet kivet on hakematta, sain postissa kirjeen että en ole muistanut niitä. </i><br />
<i>myöhästymismaksu seuraa perästä. </i><br />
<i>jatkan jogurtin syömistä ja yritän miettiä miten voisin pysäyttää ajan juuri tälle minuutille, tunnin jokaisella minuutilla on oma fiiliksensä hei. </i><br />
<i>muuta en ole keksinyt kuin banaanijogurtin, huomasin jo heti kaupassa että se on avain kaikkeen, se hohti hyllystä taianomaista valoa muiden tylsien jogurttipurkkien lomasta, enkä voinut vastustaa. </i><br />
<i>siinä hetkessä unohdin likaiset verkkarini, kaksi vuorokautta samanlaisena pysyneen nutturani, sekä kerrassaan huonon urheilusukkien ja ballerinojen ydistelmän, joka koristi kumpaistakin jalkaani. </i><br />
<i>aloin itkeä ilosta ja kiikutin banaanijogurtin kassalle yhdessä kaiken muun kanssa, kiidin pitkin s-marketin käytäviä tajuamatta mistään mitään, karkkiosasto ja jäätelöosasto katosivat ja unohdin niiden olemassaolon. </i><br />
<i><br /></i>
<i>--</i><br />
<i><br /></i>
<i>siinä jogurttia syödessäni mietin sitä iltaa kun olin katsomassa tanssikisoja ja soitit mulle. </i><br />
<i>sanoit että huomenna se tapahtuu. </i><br />
<i>että sulle kävi se, olit yksi tuhannesta. </i><br />
<i>ja kun seisoit meidän ulko-ovella niin olit jo vanhentunut ihan sairaasti, hiukset vaihtoivat väriä ja sun nenästä oli tullut tosi kyömyinen ja siinä oli sellaisia syviä uurteita. </i><br />
<i>me mentiin ja maattiin selällään kylmän saunan lauteilla ja kerroit että miltä se tuntuu kun tapahtuu jotain mistä ei voi enää kääntyä takaisin ja mikä laittaa kellon kulkemaan uudella tavalla. </i><br />
<i>ja sit seuraavana aamuna kaikki vaan loppui ja sä lakkasit hengittämästä koska olit ollut se tuhannesensimmäinen, jolle vaan voi käydä niin elämässä ja joka ei voinut mitään sille että vuodenajat ja vuodet pyörivät järjetöntä kehää omissa suonissa ja pigmentti karisi kuin sokeri lettujen päältä lautaselle eikä yhtäkkiä ollutkaan mitään. </i><br />
<i><br /></i>
<i>-- </i><br />
<i><br /></i>
<i>ja sitten tuli se kun nukuin sohvasängyssä ja mietin syrjähyppyjen tekijöitä, niitä pieniä ja suuria, ja se kun pakenin karhua ja sytytin sen lopulta kaikessa vihassani tuleen, valkoinen turkki vaan paloi ja kaikki ne viattomina uiskentelevat tädit jotka se otus oli tappanut, kaikki ne saivat kunnioitusta vaikken yhdenkään nimeä edes tiennyt. </i><br />
<br />
<i>-- </i><br />
<i><br /></i>
<i>itketti ihan tosi paljon ja teki mieli repiä maailma palasiksi ja syödä vain banaanijogurttia, jättää hiukset harjaamatta, mennä vuoteeseen eikä nousta enää koskaan. </i><br />
<i>mutta sitten totesin ettei mikään johdu mistään tietystä syystä, ja menin odottamaan junan ulko-ovelle omaa asemaani puoli tuntia etuajassa, katselin kun mustat puurivit menivät ylös ja alas ja vastakkaisen puolen ovi näkyi ikkunapeilissä ja mietin vain sitä, että eiköhän mennä. </i><br />
<i>ei tässä muu auta kuin unohtaa unikuvansa ja pelkonsa, nostaa pää pystyyn, harjata ne hiukset ja kuivata kyyneleet, keittää puuroa ja unohtaa banaanijogurtti, siirtyä syömään vain harvoin ja nojautua kalenteriin, hei olisihan se noloa jos siellä ei olisi mitään, kiristää nutturaa ja jatkaa, jatkaa aina vaan, kunnes pääsen rajojen yli ja tukkani muuttuu oma-aloitteisesti sen näköiseksi että se toimii</i><br />
<i>sellaseksi tiiätkö tyylikkääksi</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/papfFCglqMo" width="640"></iframe>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-16013746354153995042013-08-08T19:01:00.000+03:002013-08-08T19:01:51.375+03:00140äh oon niin heikko että hävettää ja itkettää ja tekis mieli vaan maata ja kuunnella kaukaisia autojen ja ihmissuhteiden ääniä järven yli ja jokin musiikki sois taustalla<br />
<br />
<br />
<a href="http://m.youtube.com/watch?v=Rty4_4Bu8UM">Au Revoir Simone - Through the backyards of our neighbors</a>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-14775197763105956742013-07-28T18:05:00.002+03:002013-07-28T18:05:41.411+03:00139vituttaa kun on sellainen hetki joka on niin hyvä että kaikki aika menee sen miettimiseen että kohta se loppuu eikä tajua keskittyä hetkeen itseensä ja lopulta tulee hätä kun on vain miettinyt sen loppumista<br />
<br />
mutta plus yksi oli se että ajettiin veneellä satamaan ja kun valo loppui niin lähdettiin etääntymään ja näin itseni laiturilla silloin kun olin rakentanut itseni ympärille muurin, miten yksinäiseltä näytinkään silloin, ihan lähelle oli vanha junarata päättynyt ja siellä olin istunut kauan miettimässä itseäni, nykyään olen jo unohtanut kaiken mutta kun ajettiin satamaan niin muistinkin<br />
<br />
vastarannalla patsashahmoja mustaakin mustempia<br />
kaikki kalat availevat suitaan ja nielevät muurin palasia joiden parasta ennen -päiväys loppui jo<br />
oli valoja ja kuita ja muita ja suru jäi satamaan heiluttelemaan sitä nenäliinaa jäähyväisiksi<br />
laguunissa jossain syvällä asuu asioita joista en vielä tiedä ennen kuin sukellan ja ylös noustuani voin väittää joo mä tiedän<br />
tää on new york ja jotain on tulossa<br />
en tiedä tarkkoja mittoja mut jotain se on<br />
mahassa kiertää eikä se ole normaalia eikä tuttua<br />
ihan kuin tulisi sota tai maailmanrauha<br />
ÄLKÄÄ VAAN RIKKOKO SITÄ KYSELEMÄLLÄ JOTAINoilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-6850386532254172422013-07-24T18:28:00.001+03:002013-07-24T18:28:09.609+03:00138<i>työhön käytä voimasi, </i><br />
<i>lyhyt elinaikasi. </i><br />
<i>älä nuku! taistelet! -</i><br />
<i>silloin elät. kuole et. </i><br />
<i><br /></i>
<i>-edgar lee masters</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/UIFJVtThx7Q" width="640"></iframe>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-78310842023702868432013-06-28T15:06:00.002+03:002013-06-28T15:06:42.515+03:00137<br />
tänään pääsin askeleen lähemmäksi jazzmuusikkoutta<br />
se on hyvä juttu<br />
ruusut kukkii ja tulee itku<br />
<br />
<br />
<br />
<i>enkä toivo matkalleni muuta kuin onnea</i>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-57702055486466019402013-06-23T22:50:00.001+03:002013-06-23T22:50:49.018+03:00136<i>kun fakta on vaan se, että eletään sattumanvaraisessa maailmassa, sellaisessa paikassa missä pitää tehdä parhaansa että oppii ja pääsee eteenpäin toteuttamalla itseään, mutta mitkään kärsimykset ei johdu mistään tietystä syystä, etkä voi pakottaa ketään rakastamaan sinua ja samalla opin pikkuhiljaa elämään avuttomuuteni kanssa, hitaasti vaan pistelen menemään mutta kuitenkin meen ja muuta ei ole kuin meitsi itse vain ja muut, vähän se on mutta ei muutakaan ole</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>kaikki minussa on arvokasta, kunhan vain hyväksyn sen, sanoo sheldon b kopp ja tappaa buddhia tieltäni niin että päässä humisee</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<br />
hei kaikki, musta vähän tuntuu että tajusin tänään jotain.oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-5166669412268550512013-06-14T15:27:00.003+03:002013-06-14T15:27:38.920+03:00135<i>kun suljen silmät niin eteen tulee vain tie jolla ajan vastaantulevan kaistalla</i><br />
<i>ja seuraavassa hetkessä olen lihava roikkuva vanha nainen joka istuu jalattomana suuressa metallisaavissa </i><br />
<i>ja kuva on otettu takaapäin niin että näkyy miten paljon hiukset ovat kasvaneet viime vuosien aikana</i><br />
<i>vatsamakkarat valuvat niin suurina että jalantyngät peittyvät ja nenäkin on valtava</i><br />
<i>tasan kello puoli viisi havahdun ja huomaan aluslakanan olevan aivan aivojen ullakon ja yläkerran välistä lautalattiaa peittävän pölyn peitossa ja että ilma on niin kylmä että ilman fleecetakkia palelen kesäyössä</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>"mutta joskus aikani yksin on pitkä </i><br />
<i>keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan</i><br />
<i>olen niin monta ja täynnä vihaa" </i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="http://www.youtube.com/embed/UihIQ7TB6VY?feature=player_detailpage" width="640"></iframe>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-17648312671381422152013-06-08T22:33:00.005+03:002013-06-08T22:33:58.390+03:00134<i>torakoita, tora-torahampaita, kolareita, näkymättömiä ihmiskotiloita. </i><br />
<i>kohtaloita ja niiden päällä kuoria. </i><br />
<i>mun haavat sielussa paranee, me ollaan nuoria! </i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>peilikuvassa on uudenlainen mä - se ei kuule mitään. </i><br />
<i>kuulet sä? hä? </i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>sato mustaa lumetta mun ikkunalaudat ja korvat ja silmätkin täyteen. </i><br />
<i>avasin tuuletushormin mun ruokatorveen, se meni ja teki must säyseen. </i><br />
<i><br /></i>
<i>evoluutio anto meille pyörät, mut miten sua työnnän kun tulva ei mee laskuun? </i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
-pyhimystarinoita öisellä maantiellä vihan kourissa kuskin paikalla epätoivon vimmalla kun heikkous imaiseeoilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-89603368522460026012013-06-07T09:58:00.001+03:002013-06-07T09:58:57.446+03:00133<i>"mitä uutta kuuluu?" rouva varis sanoi furzana. </i><br />
<i>"uutta? mitä uutta?" varis vastasi wurzana. </i><br />
<i>"no, lieju-uutisia tietysti."</i><br />
<i>"koiria. koirien paljous. koirien jättiläismäinen määrä. koirien liikapaljous. myös kilistelyä ja kalistelua." </i><br />
<i>"minkä kilistelyä ja kalistelua?" </i><br />
<i>"ei minkään."</i><br />
<i>"missä, oi missä tämä tapahtui, sano luojan tähden?"</i><br />
<i>"tuolla pilkkujen pilkkujen pilkkujen keskellä." </i><br />
<i>"missä pilkkujen keskellä?"</i><br />
<i>"tuolla pilkkujen keskellä, tuolla puolen..."</i><br />
<i>"niin, niin. jatka. minkä tuolla puolen?"</i><br />
<i>"tuolla puolen..."</i><br />
<i>"älä keskeytä. tuolla puolen..."</i><br />
<i>"TUOLLA PUOLEN VIIMEISEN NÄKYVISSÄ OLEVAN KOIRAN! </i><br />
<i>TUOLLA PUOLEN VIIMEISEN NÄKYVISSÄ OLEVAN KOIRAN!"</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
-Russell Hoban: Hiiri ja hänen lapsensaoilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-13612450855046609822013-06-04T21:54:00.000+03:002013-06-04T21:54:06.488+03:00132<i>en mä enää oikein pysty sanomaan mitään kun olen niin eri taajuudella kuin normaalisti</i><br />
<i>mutta kun ajettiin saabilla jonka jalkatila oli täynnä lehtileikkeitä etelä-sudanin viimeaikaisesta tilanteesta </i><br />
<i>niin yhtäkkiä iski sellainen ihan sairas tunne vähän ennen sitä mutkaa kun ajettiin pois ruokolahdelta </i><br />
<i>tuli yhtäkkiä sellainen olo kuin olisin uhanalainen eläinlaji ja että olen jotenkin hämmentävä tapaus</i><br />
<i>sellainen joka löytää aina jotakin </i><br />
<i>siinä sitten posotin</i><br />
<i>pipo päässä ja kukkashortsit jalassa</i><br />
<i>jalat kojelaudalla</i><br />
<i>kuin hulluksi tulleena </i><br />
<i>jännän äärellä kaksneljäseiska -ihminen</i><br />
<i>viimeistään vuoksenniskan kohdalla teki mieli itkeä </i><br />
<i>siinä kun tuli se kengurubaari</i><br />
<i>kun kaikki oli jotenkin niin siinä illassa kulminoituneena </i><br />
<i>ja sitten pysähdyttiin hautausmaalle </i><br />
<i>katseltiin hautoja joihin oli haudattu syntymäpäivänään kuolleita lapsia joille ei oltu ehditty antaa edes nimeä </i><br />
<i>vain tyttövauva tai pienokainen </i><br />
<i>ja kaksikymppisiäkin kuolleita oli </i><br />
<i>ja ilmoituksia siitä että jotain hautaa ei enää hoidettaisi</i><br />
<i>varakas kauppiassuku oli haudattu rautaketjujen keskelle </i><br />
<i>ja ilmapommitus oli tuhonnut muutaman ihmisen nopeasti </i><br />
<i>ja oli paljon samoja sukunimiä kuin omilla kavereilla </i><br />
<i>heitin kengät saabin etupenkille ja annoin elämäntarinoiden imeytyä jalkapohjien välistä kun kävelin nurmikolla </i><br />
<i>osastot oli nimetty kirjainten mukaan </i><br />
<i>lopulta olimme eksyneet ja havisevat lehdet mäen päällä pyörivät silmissäni</i><br />
<i>ajattelin moottoritietä jota ajaessa tuli sellainen olo että ollaan nuoria ja kaikki on edessä </i><br />
<i>ja kaikki tulevat puheet kirpaisevat ja pelottavat hieman </i><br />
<i>ja menneetkin, että jos joku niitä vielä kapustallaan kaivelisi </i><br />
<i>mietin että olisi paljon helpompaa olla kaniini </i><br />
<i>ja sanoin sen ääneenkin </i><br />
<i>kun olin ensin epäselvästi pölissyt pihalle sen tunteen joka tuli ennen mutkaa </i><br />
<i>oisko eufooria </i><br />
<i>tai no en kyllä tiedä</i><br />
<i>kun mausteena oli tavallaan myös se surumielisyyden aromi </i><br />
<i>ja elämänmaku</i><br />
<i>ja laiskuuden tuntu </i><br />
<i>se kun ei meinannut jaksaa hengittää ja ajankulu vain katosi ja kelloradio pysähtyi kuin kaniini jonka juoksu katkeaa siihen paikkaan</i>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5297270466361275812.post-24023307710633933502013-05-26T13:12:00.000+03:002013-05-26T13:12:00.796+03:00131<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="http://www.youtube.com/embed/hsRmD8mcU50?feature=player_detailpage" width="640"></iframe><br />
<br />
<br />
<br />
<i>kun lähdit tänään minä muutuin 16-vuotiaaksi, ja nyt mietin miten tai miksi tulin niin surulliseksi. </i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>sitten tiskasin </i><br />
<i>ja pesin</i><br />
<i>ja tiskasin </i><br />
<i>ja korjasin </i><br />
<i>ja silmäluomeni turposivat lerputtaviksi lurpiksi, lerppu-lurpiksi</i><br />
<i>mutta tämäkin bändi laulaa</i><br />
<i>"onhan vielä jäljellä </i><br />
<i>muutakin kuin kyyneleitä"</i><br />
<i><br /></i>
<i>pitää vaan puhua, olla yhdessä ja mennä meille</i>oilihttp://www.blogger.com/profile/09252032464345731735noreply@blogger.com0