82

jean sibelius on kirjoittanut päiväkirjaansa:
elämäni kulkee duurissa.
siksi uuden sinfonian teemakin kulkee C-duurissa.

...ja juuri nyt minun ympärilläni kaikki elävät olennot ovat C-duurissa ja C-duuri säteilee niiden loistavista lamppusilmistä ja avoimista sieraimista suoraan ihohuokosiini, jolloin minäkin näytän kirkkaammalta ja valovoimaisemmalta kaiken loputtoman ilomyrskyn keskellä, joka repii seinät ja talojen katot taivaalle heilumaan ja lävistää yläselkäni auringonsäteillä.
minäkin minäkin minäkin haluan rakastaa mutta silmäluomeni eivät vain nouse ylös

ja niin hitaasti viha putoaa olkapäilleni ja vierii niitä pitkin alas, olkapäilleni jotka ovat jo saaneet vähän väriä, viha iskeytyy täydellä voimalla asfalttiin ja jää kauemmaksi minusta joka askeleella.

autotkin ovat tänään hitaita ja varjot niin pieniä ja muurahaiset niin sekavia ja maailmanhistoria niin käsinkosketeltavaa, kevät tunkeutuu korvakäytäviini ja kainalokuoppiinni, hey I like you, stay in my life please

josmäsuljenmunsilmäteioomitäänpahaa
juoksenkultaisellahiekallaaurinkorantaa

81

musiikki tuli takaisin sinä päivänä kun näin valveunia hiekkasärkistä kuunnellessani haitarinsoittoa. 

hiekkasärkkien reunat olivat sortuvaisia, ne romahtivat jalkojeni alta matalaan veteen, haroin sormillani virtaavaa ilmaa pysyäkseni pystyssä. 

merta jatkui loputtomiin, horisontti näytti ristipistotyöltä jota on vaikea saada loppuun koska tietää että paljon on vielä tekemättä eikä periaatteessa ole välttämätöntä päästä loppuun asti. 

olin alusvaatteisillani, olkihattu keikkui liian tyhjässä päässäni reikäisenä ja venyneenä. 

kädessäni oli jonkin linnun sulka, halusin viedä sen ruotsiin ja uskoin jopa todella että se olisi mahdollista. 

ruotsi oli tuon ristipistotyön laidalla, hiekkasärkän toisessa päässä, monien asioiden taitekohdassa. 

jos nyt ottaisin vauhtia ja ponnistaisin hiekasta eteenpäin ja hyppäisin korkealle. 

voi, se olisi niin lähellä. 

musiikki tuli takaisin sinä päivänä kun vesipulloni oli rypistynyt ja haluton. 

istuin vanhassa nojatuolissa ja tunsin kuinka aallot alkoivat taas liikkua sisälläni ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. 

teroitin korvani ja kuulin kuinka linnut lauloivat ranskalaisia liedejä puissa. 

silmäluomieni takana teevesi kiehui ja pystyin taas mittaamaan näitä iänikuisia katuja pää pystyssä. 

se tuntui aivan siltä kuin olisin unohtanut monta kielelleni pyrkinyttä sanaa yhtäaikaa, aivan siltä kuin ne kaikki  sanat olisivat räjähtäneet päässäni yhtä aikaa jatkuvaksi liikkeeksi jonka tahditin ennen metronomin avulla. 

216, 120, 60. 

olen melko varma, että musiikki tuli takaisin jo sinä eräänä yönä. 

minua laulatti niin kovasti tutuilla kallioilla, pyörin ympyrää ja lauloin väsyneenä mä haluun antaa mielihyvää, päässäni pyörivät erilaiset konsonantit ja mieleni teki pestä perunoita ja kaikki tuntui kokonaiselta, taivaan vetoketju oli auennut pääni päällä ja avaruus oli vähän aikaa lähellä. 

avaruus joka oli samalla kuin kohtu. 

olin hassuttelutuulella niin kuin niin monesti ennenkin, vedin naamarin päähän ja hurjastelin ja revittelin käyttämällä mielenkiintoisia ilmaisuja. 

silti minusta ei ollut mihinkään ja seuraavan päivän olin vain vihainen ja yksinäinen. 

mutta tiedätkö mitä ystäväni? 

tärkeintä on kuitenkin se että musiikki palasi takaisin. 

että ruutupeitolle sataa nyt kyyneleitä taas uudestaan kun painan cd-soittimen play-nappulaa. 

että suklaalevy kuluu hitaasti pala palalta ja nytkin on puolet vielä jäljellä. 

että minulla on vähän ikävä jotakuta ja että joku ihan vähän kaipaa minua. 

että kaupungit eivät liikkuneetkaan kartalta toisiin suuntiin kun käänsin selkäni. 

että on kevät ja kevät ja näen taas väreileviä kuplakuvia laiturista ja heikosta hämärästä. 

että 

että 

että 

ttä 

ttä 

tä

ä 

Regina Spektor - Eet

80

kysyin äidiltä että ottaisiko se minut takaisin kohtuun jos haluaisin.
kohdussa olisi kohtuullista.
lämmintä ja mukavaa ja aina ruokaa tarjolla.
pimeää ja voisi olla rauhassa ja sellaista.
loputonta unta jossa tapahtuisi kaikkea hauskaa.

äiti sanoi että olen liian iso mahtumaan enää kohtuun.
raajani ovat kasvaneet viime kerrasta.