14. huhtikuuta 2011

4

kävin pitkästä aikaa autopesussa.
moniväriset harjat pyörivät auton ikkunaa vasten vaahtoa levittäen ja tuntuivat tuhoavan kaiken tieltään ja levittävän ainaista positiivisuutta.
en saanut siitä kuitenkaan palaakaan, koska en osaa laskea sivun s pituutta kolmiossa ASD.

kävin laulamassa kotistudion mikkiin pitkän kalevalamittaisen huolilaulun.
se oli niin surullinen että musta koirakin melkein itki.
siinä laulettiin kalattomista lammista ja kymmenestä virestä ja jostakin muustakin.
(en tiedä, olisiko virestä ollut oikeasti virrestä.)

nyt istun ruutulakanoiden päällä patjalla.
muutin sängystäni nukkumaan lattialle koska se tuntui nyt vain oikealta ratkaisulta tähän tilanteeseen.
päivän kysymys on, että jos ottaa aina ruokalassa leivälle liikaa voita, niin kuinka paljon lapsi lihoisi, jos sille annettaisiin kolmensadanyhden ihmisen leivältä ylijääneet voit?

lakkasin kynteni punaisiksi viime yönä ja vähän ihoa muutenkin.
riemuitsin aamulla kun mummolla oli sittenkin kynsilakanpoistoainetta.
mummot ovat korvaamattomia.
ainakin niinä päivinä kun olo on niin ikävä ettei millään haluaisi syödä.

marc chagallin maalaukset ovat myös ihan hienoja.
menin taas kerran vanhaan puutaloon jossa on musiikkikirjasto.
lainasin hyvältä vaikuttavia levyjä jälleen kerran ja yritin hymyillä kauniisti tiskin takana seisovalle tädille, joka ilmoitti että edellisetkin lainat ovat myöhässä.
mutta kevät tulee.
ja uusi sue tuli myös.
selasin sen läpi.
se ei ollut niin kiinnostava, paitsi siellä oli artikkeli eleanoora rosenholmin laulajasta.
eleanoora rosenholm on kotiäiti ja sarjamurhaaja ja diskotyttö ja vaikka mikä yhtä aikaa.
melkein kuin teatteria.
istuin katukiveyksellä lehteä lukien.
huomasin että vieressäni ruoho alkoi vihertää.
sitten tajusin, että se olikin viime kevään kuollutta ruohoa.
pettymys ei kuitenkaan ollut suuri.

kevät tulee.
yleinen mielentilani on täysin ristiriidassa menossa olevan vuodenajan kanssa.
mutta pakko sen on jotenkin korjaantua.

kai tässä maailmassa jokin pakko on.
yhtä pakko kuin sininen käsipyyhe.

Biffy Clyro - Mountains


(biffy clyrolla oli positiivinen vaikutus, levyn kannen siniset, vihreät ja punaiset taivaalla liehuvat liinat omaavat jonkin vapautuneen tunteen. levy itsessäänkin on varsin hyvä, ainakin minusta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

sano jotakin