55

ihmiset ovat auringon säikäyttämiä, vaeltavat kuin minuutin tarkkuudella kulkevat kellot. 
tiessä on vuorotellen kuuma, vuorotellen viileä kohta. 


henkilö ja tapahtuma kerääntyvät yhteen, kuvat sykkivät ja selkenevät, saavat kadonneita värejä takaisin, kuin hetkeksi rikkoutunut television kuvaputki. 
kuvat väreilevät silmäluomieni takana ja suuni aukeaa iloiseen huutoon joka ponnahtelee seinistä. 


sillä ne ihmiset joita rakastat, 
murenevat kanssasi aikojen saatossa, 
lukuisten syksyjen ja talvien jälkeen, 
eräänä tavallisena aamuna heräät ja huomaat, 
että heitä ei enää ole tai että et rakasta heitä enää tai että rakkautesi on muuttunut toisenlaiseksi, 
tai sitten käy juuri päinvastoin: 
ihmiset jotka ensin murenivat, 
tulevat pala palalta ehjiksi ja eloisiksi, 
eloisammiksi kuin olet aiemmin ymmärtänytkään. 


he saattavat kulkea ne samat reitit ohitsesi, 
juosta täyttä vauhtia portaat ylös, 
istua siihen vieressäsi niin pitkään tyhjänä ammottaneeseen pulpettiin ja pyytää puolihuolimattomasti muistiinpanoja lainaksi. 


olet tietysti hämmästynyt, 
et olisi voinut odottaa asioiden tapahtuvan niin päin, 
eihän se ole mahdollista, 
ajattelit jääväsi ikuisiksi ajoiksi paikoillesi, 
eteenpäin liikkumisenhan piti olla melkein kiellettyä, 
saati sitten luonnollista tai järkevää. 
mietit miksi sellaista tapahtuu, 
miksi olet yhtäkkiä niin lähellä polttopistettä ja samalla vain nousukiidossa, 
matkalla kohti sitä? 
mitä on tapahtunut?


kuulet koko ajan sisäisten rattaiden rasahduksia kun sanat ja kehot osuvat ikkunan kautta lattiaan osoittavassa valossa toisiaan vasten. 
lyhyet virkkeet pulppuavat suustasi kirkkaina, 
ne ovat tuoreita, 
aivan kuin tuoreet vihannekset tai pullat jotka ovat aivan eri asia nyt kuin parin päivän päästä. 
hengität välillä syvään ja joinakin epämääräisinä hetkinä suupielesi kääntyvät ylöspäin, 
pyyhkäiset hiukset kasvoiltasi ja jatkat, 
lausetta lauseen perään, 
silmät liikkuvat, 
kyllä, 
keho tuntuu taas omalta ja melkein hallittavissa olevalta epätoivoisen ja surullisen kuoren sijaan. 




kaikki on tässä. 
ne tsekkiläiset opiskelijat, jotka sodan aikana kirjoittivat seiniin: 
elämä on toisaalla, 
ovat väärässä. 
kaikki on tässä. 


lappalaiset ruojuet hiertävät jalkojani. 
tämän vuodenajan nimi on intiaanikesä. 


and I've got reasons to sing.