haluaisin vain lähteä kävelemään ja nähdä ympärilläni niitä jäniksiä joista olen jo niin usein haaveillut.
kun ne loikkisivat pitkin mukulakivikujia ja kuiskisivat:
tule tänne.
kun korvani pilkistävät hauskasti pipon takaa, muistutan melkein jänistä.
päivät oli kauniita niin kuin ohutta paperia tai jotain jonka me tiedettiin repeytyvän, laulaa terhi kokkonen autostereoissa kun istun etupenkillä likaisena ja väsyneenä, kankaan nypyt törröttävät kuluneesta villakangastakista ja pitkästä aikaa katselen maailmaa silmälasien läpi.
kuin kuvia, tai tyhjiä paikkoja joissa ei ole mitään, kuin sumua joka peittää kaikki valot, valkoiset lumihanget ja kadonneet esineet.
minusta tuntuu että voisin yhtä hyvin vain maata sängyssä ja huomata että tänäänkin toteuttamani kauppareissu ja hampaiden pesu eivät olleetkaan totta
minusta tuntuu että sisimmässäni yhdysvaltain ja länsimaiden armeija on hävinnyt juuri terrorismin vastaisen sodan
tuskin ehdin perjantaina huomata postikorttiasi.
mutta siellä se oli
löysin sen myöhemmin kaiken alta
huoneeni lattialta
ja tulin hyvin iloiseksi
"ei!
elää minä tahdon niinkauan kuin nuori olen,
vapaasti hengittää minä tahdon niinkauan kun minulla keuhkot ovat!
mutta tiedätkö, Tuomenkukka,
mitä elämä oikein on?"
-johannes linnankoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin