78

tänä yönä nukun pois monia asioita. 
asioiden pois nukkuminen voi joillekin tarkoittaa kuolemista, muuttumista tomuksi kaduilla rientävien ihmisten tasaista tahtia liikkuvien jalkojen alle.
lehdissä lukee ketkä kaikki ovat tällä viikolla nukkuneet pois.
minun nimeäni ei lue siellä, koska en aio kuolla.
vaikka aionkin nukkua pois.

kun minä nukun ajatuksia ja tunteita pois, suljen silmät ja asiat, jotka täytyy nukkua pois, katoavat.
se on ihan eri juttu kuin kuoleminen.
valon leikitellessä viattomasti valkoisilla seinillä, monet seikat murskaantuvat unissani pihatiellä.
loputtomat ajatukset, joita en edes muista ajatelleeni.
häpeän puna nousee kasvoilleni, kun isovarpaani painaa rasahtaen maahan keskustelunpätkän, jota käytäessä olen ollut väsynyt ja kommunikaatiotaidoton.
mutta se haihtuu nopeasti, sillä ikävät asiathan katoavat unessani.

haen sisältä kosteita, valkoisia lakanoita ja ripustan niitä pyykkinaruille epävarmoin käsin.
jos en voisi luottaa edes niihin, jos ne putoaisivat maahan tai yhtäkkiä alkaisi sataa räntää ja kaikki muuttuisi kaurapuuron näköiseksi, sellaiseksi joka on ollut hellalla monta tuntia? 
ei, mitä turhia.
hyvin ne asettuvat, auringon valo heijastuu niistä, kaikki riittää ja tiet ovat avoimia ja kuivia, ruokaa ja ystäviä ja hiljaisuutta on tarpeeksi ja aina on pyykkiä jota pestä ja asioita joiden vuoksi nukkua.
uusia ideoita jotka itävät mukuloita perunamaalla.

kymmenen tunnin jälkeen olen mielissäni.
enkä edes tiedä minne kaikki ydinjäte ja tuulettimeen hajoava paska on loppusijoitettu.
ei ainakaan lähelle minua.