117

olin ihan varma että tämä olisi viimeinen kerta niistä kaikista, että loppu olisi tullut.
mutta se kadulla riehuva hullu mies olikin parlamenttitalon parvekkeella ja lähestyi juuri presidenttiä aseen kanssa

ei se ollutkaan minun perässäni
kävelin kotiin mieli kepeänä ja pidin radion kiinni, etten vain kuulisi miehen olevan yhä vapaalla jalalla
yritin pitää itseni kasassa ajattelemalla erilaisia jazz-sointuja ja niiden asteikoita.
c-alt pyöri päässäni kuin jokin koodi jolla estäisin murhaajaa enää lähestymästä ja jolla pidin ovet lukittuna

ja puolivälissä kasvojen pesua tajusin vain huijaavani itseäni.
olin ehkä syönyt huonosti, jokin vitamiini oli jäänyt saamatta, tai ehkäpä ne olivat kivennäisaineet, en noista oikein tiedä.
odotin ja odotin, eikä kukaan soittanut ja kertonut järkyttyneenä parlamenttitalon olevan tulessa ja tuhansien henkivartijoiden kuolleen.
sitten avasin tv:n eikä sielläkään ollut mitään.
sitten avasin radion ja siellä soi vain gangnam style, ei yhden yhtä murhauutista lähimaillakaan.

katu ikkunan takana näytti samalta, valkeanharmaalta lakritsijäätelölusikalliselta
ja pystyin jälleen hengittämään kun tajusin että kaikki olikin vain unta, jälleen sen saman roskalaatikon sisältöä
sitten nukahdin ja pidin silmiä kiinni hamaan vuosisadan loppuun
tai siltä ainakin tuntui


aurinko nousee helsingissä kello seitsemän nolla yhdeksän 

116

kun seison suihkun alla kasvot kohotettuina ylöspäin kohti vesivirtaa, mietin että mitä jos jokaisesta kasvoilleni osuvasta pisarasta lävistäjä lävistäisi metallisen pallon kasvoihini juuri siihen kohtaan, mihin pisara olisi pudonnut.
lopputulos olisi uudenlainen ja shokeeraava, myös ehkä aika pelottava.
mietin myös, kuinka paljon se mahtaisi sattua.

Teemu Viinikainen Trio – Vaellus

115

heräsin ja mieleeni alkoi tulvia kaikenlaisia roskia, joita pienet jäniksenpoikaset olivat harjanneet aivojeni perukoilta ahkerasti koko yön. 

"mitä ihmettä?"

"annan sinulle pistoolin."

"miksi?"

"lähdet taas metsästämään papukaijoja."

"mistä löydän papukaijoja, eihän niitä elä villinä suomen luonnossa?"

"kyllä niitä elää, etkö muista?" 

"hämärästi ehkä, mutta... en minä osaa." 

"se on ihan helppoa. 

papukaijan tunnistaa aina sen äänestä. 

papukaijat myös tulevat helposti lähelle, usein jopa olkapäällesi. 

niitä on metsissä, kaupungeissa, usein jopa sisätiloissa." 

"millainen ääni niillä sitten on?" 

"hyvin monet hokevat jompaakumpaa kahdesta asiasta." 

"jännittää, mitä ne oikein sanovat? 

en muista aikaisemmista metsästyskerroistani mitään." 

"no, minäpä kerron."

1. sinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkään

2. 

aikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuu

114

elämä on kylmempää kuin siperian karhun peräpää
herään ja nukahdan
yksin
nyt menen pois, tekemään juustovoileipiä
jotka tuottavat hetken hurmaa
keho, joka kuolee aitojen tunteiden puutteeseen
onneksi on rutiinit, kalenterit ja kaikki asiat, joissa on kehityttävä
sillä minä teen

113

varis lensi kerran sillalle.
silta oli vasta tervattu.
variksen nokka tarttui siltaan.

varis nosti nokan.
pursto tarttui.
pursto pääsi irti.
nokka tarttui.
nokka nousi.
pursto tarttui.
pursto pääsi irti.
nokka tarttui.
nokka nousi.
pursto tarttui.
siinä varis keikkuu vielä tänäkin päivänä.

osaatko lukea kiireesti kirkon peräpilari.
lue se monta kertaa.
pian sekoat.

112

levon hetki nyt lyö 
jo joutuvi yö 
pien armaani mun 
nuku lauleluhun 

siipi enkelin on 
suojas voittamaton 
senpä turvin sä saat 
nähdä untesi maat


historian kurssikirjassa michelangelo maalasi sikstuksen kappelin freskoja ja se oli henkisesti hyvin raskasta
wikipedian mukaan eräässä ranskalaisessa kaupungissa maailman ensimmäinen jazz-saksofonisti sidney bechet joutui osalliseksi ampumavälikohtaukseen, koska joku väitti hänen soittaneen sopraanosaksofonillaan väärää sointua
leena krohnin novellissa liikemies rainer ryysä muutti koko kotikaupunkinsa museoiksi, joista jokainen oli omistettu yhdelle hänen elinpäivälleen
leevi and the leavings -musikaalissa teuvo löysi elämänsä naisen ja sai lapsen nimeltä laura jenna ellinoora aleksandra kamilla jurvanen
veronican kaksoiselämässä veronica kohtasi kaksoisolentonsa puolan ja ukrainan kiertomatkalla

oili akuliinan elämässä ja teoissa oili akuliina meni kotiin, kävi suihkussa ja jätti iltapalaleivät syömättä koska ei oikein ollut nälkä


kevätumpunen pien
unten maille sun vien 
siellä nuokkuvan näät 
kultakukkien päät 

perhot leikkiä lyö 
virran välkkyvä vyö 
tuutulaulua soi 
kunnes aamun on koi