19. helmikuuta 2013

115




heräsin ja mieleeni alkoi tulvia kaikenlaisia roskia, joita pienet jäniksenpoikaset olivat harjanneet aivojeni perukoilta ahkerasti koko yön. 












"mitä ihmettä?"
"annan sinulle pistoolin."
"miksi?"
"lähdet taas metsästämään papukaijoja."
"mistä löydän papukaijoja, eihän niitä elä villinä suomen luonnossa?"
"kyllä niitä elää, etkö muista?" 
"hämärästi ehkä, mutta... en minä osaa." 
"se on ihan helppoa. 
papukaijan tunnistaa aina sen äänestä. 
papukaijat myös tulevat helposti lähelle, usein jopa olkapäällesi. 
niitä on metsissä, kaupungeissa, usein jopa sisätiloissa." 
"millainen ääni niillä sitten on?" 
"hyvin monet hokevat jompaakumpaa kahdesta asiasta." 
"jännittää, mitä ne oikein sanovat? 
en muista aikaisemmista metsästyskerroistani mitään." 
"no, minäpä kerron."










1. sinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkäänsinustaeiolemihinkään
2. 
aikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuu

2 kommenttia:

  1. Vau, miten ihana ajatusketju! Sain taas pohdittavaa, kiitos siitä.

    VastaaPoista
  2. ole hyvä, aina on ilo saada muut pohtimaan : )

    VastaaPoista

sano jotakin