25. syyskuuta 2011

61



pidä omenas
pidä luumut ja mansikat 



pidä päärynät
pidä koko sun puutarhas



sitä satoa 
minä aio en korjata



ei ne vähempää vois houkuttaa 
mulla on niin paljon parempaa



se mua illan valveilla odottaa
käärii peittoon ja laittaa nukkumaan



pidä lupaukset 
pidä sanatkin omanas



kun et kuitenkaan
pääse niitä lunastamaan



ei ne vähempää vois houkuttaa 
mulla on niin paljon parempaa




se mua illan valveilla odottaa 
käärii peittoon ja laittaa nukkumaan



ei ne vähempää vois houkuttaa 
mulla on niin paljon parempaa



se mua illan valveilla odottaa
käärii peittoon ja laittaa nukkumaan 













rakastan reginan uutta levyä. 
ei muuta. 














24. syyskuuta 2011

60

 TÄNÄÄN AION RAKASTUA 


... kolmanteen ihmiseen joka tulee ulos levykauppa äxän ovesta sateiselle kadulle.
hän olisi miettinyt samanlaisia ajatuksia tänä aamuna noustessaan sängystä ja kävellessään hiukset sekaisin vessaan.
laskisin sekunteja ja huutaisin perään moi, ja hän vastaisi, uusi kassillinen uusia levyjä tuoksuisi laukussa uudelta, tai ei, ehkä ne ovat käytettyjä.
sittenkin.

kertoisin hänelle kuinka minusta on tuntunut niin kauan niin yksinäiseltä.
katselisin auringonpaistetta hänen kainalonsa alta ja kuuntelisin koko yön niitä uudelle tuoksuvia levyjä joissa viulut soittavat taustalla juuri silloin kun palaisin hänen viereensä sohvalle.
avaisin parvekkeen oven ja laittaisin hellan päälle hänen kanssaan.
hän tekisi minulle olohuoneen lattialla kalanruotoletin vähällä valolla.
ei hän valoa tarvitsisi, sillä hän elää pimeässä, koska ei osaa vaihtaa lamppuja, niinhän, niin se oli, miksi niitä pitäisi vaihtaa, eihän siinä ole mitään järkeä, kun ajan voi käyttää paljon hyödyllisemminkin. 
sitten en ole enää rajoittunut, saan puhua mitä haluan, ja niin puhun kuolemasta ja rakkaudesta, suurten oopperateosten aiheista ja kohtauksista, näkemistäni elokuvista ja siitä kun ihmiset eivät katso lopputekstejä loppuun asti ja valot syttyvät ennen aikojaan, eikö olekin perseestä, on se, puhun osaamistani kielistä, ruotsi on kaunista ja ranska hienostunutta, hassua että ajattelen ruotsista niin, puhun färsaarista ja niihin liittyvistä päätöksistäni, loputtomista eristäytyneisyyden ja unohdetuksi tulemisen tunneista jolloi kello tikitti yksinään seinällä eikä kukaan muu ollut paikalla, NN:n kuolemasta, se traaginen auto-onnettomuus, joka päättyi kyyneliin ja nina perssonin ääni lakkasi soimasta, ja vaaleanpunaisesta talosta, venäläisistä maailmankartoista seinillä ja bussien pehmusteista, naurat hyppelehtivälle keskustelullemme, ja palvelutalon ikkunat ovat olleet pimeinä jo kauan, juopot on saatettu koteihinsa nukkumaan...

...ja me astumme yhdessä takapuutarhaan, 
paljain jaloin kostealle, 
liian kylmälle maalle jonka päällä myös puutarhan kanit juoksevat näkymätöntä vihollista karkuun kuin henkensä edestä, 
puut ovat kerroksittain ja kukat nuokkuvat kuin pienet lapset, 
aidat jättävät meidät tänne, 
ja tunnelma on, 
niin, 
pudistan päätäni, 
en oikein tiedä, 
hei tullaan iltapäivällä tänne aamuteelle, 
loppuviikko voidaan puhua facebookin chatissa, 
et muista nimeäni sillä sinulla on aina ollut niin huono nimimuisti, 
ihan pienestä asti, 
et muista, 
mutta minut yrität muistaa koska olen sen arvoinen, 
jotkut taas eivät, 
itse asiassa, 
jos tarkemmin sanotaan, 
hyvin harvat ovat. 


TÄMÄN YHDEN VUOROKAUDEN AJAN HALUAN OLLA VAIN JA PELKÄSTÄÄN VASTARAKASTUNUT. 


Pyhimys - Talvipuutarha

21. syyskuuta 2011

59

etsin kadonneita sointuja, kun huoneessa ei ole ketään. 
sormet haparoivat koskettimilla. 
tämä on jotain uutta ja uskomatonta. 
löytöretki jonne olen kerrankin pakannut tarpeeksi hyvin. 
ja tarpeeksi hyvä on se, kun hammasharja puuttuu. 
ettei vain olisi liian helppoa. 

aloitan hitaasti.
esmollikutonen. 
beeduuriseiska kautta äf. 
lasken mukaan myös ne sävelet, jotka epätoivoisina pyrkivät seuraavalta pysäkiltä kyytiin.
ne tarvitsevat jonkin paikan missä on hyvä olla ja tuntee olevansa hyödyksi. 
niin kuin minäkin. 

kun sävelet ovat löytyneet, ne täytyy vielä kääntää oikeiksi sointukäännöksiksi.
yritän selittää itseään mainostavalle dominantille, että ei, et voi tällä kertaa olla soinnun korkein sävel.
seuraavalla kerralla sitten.

mutta eivät ne ole ne pienet jännittävät asiat.
ne ovat ne soinnut.

niin hienoihin sointuihin en ole koskaan törmännytkään.
alennettu kvintti tuntuu selkäytimessä asti, se on kuin lupaus tulevasta.
koko kappale on palasten putoamista pehmeälle sängynpeitolle, muovipussiin pakattu sämpylä, suklaalevyn jämät, pimenevä syysilta ja lämmin syli.
kuulen, kuinka hiusharjasta poimitut hiukset laitetaan roskikseen ja tunnen raukean, neljätoista tuntia valvoneen kehon makaavan vieressäni.
ympärilleni kiertyneeseen käsivarteen on tatuoitu yksi sana:
elossa. 

ja silloin tiedän, että kun vaihdan sointua, sade päättyy tältä päivältä, jossain kaukana hiekkamyrsky hiljenee ja lapset syntyvät äitiensä kohduista, puhelin soi mutta en kuule puhelua, ihmiset tulevat väsyneinä töistä, keltaiset lehdet uiskentelevat lätäköissä, pikkulapsilla on kurahaalarit, ja sinun junasi tulee asemalle, se on toiseksi viimeinen juna, sointu vaihtuu uudestaan, olet portaita laskeutuvista matkustajista ainoa joka näyttää hieman eksyneeltä, juoksen sinua vastaan, lätäköt lotisevat punaisten kumisaappaideni alla, kiskaiset minut syliin ja jalkani irtoavat hetkeksi maasta ja kohoan taivaalle, korkeus on päätähuimaava, tunnen suurta onnea, flanellipaitasi on sateesta märkä ja tänään juuri minä olen se tyttö taivaalla, lucy in the sky with diamonds, uskotko, hypimme eteenpäin käsi kädessä ja vesilätäköt eivät ole meille esteitä, vain hidasteita, nyt on lähtölaskenta, fly me to the moon, laukkusi on olallani kevyt, pianokappale ja rahat lopussa. 

minusta tuntuu, että SE on hyvin lähellä.
pian opin soittamaan intohimoisesti, näyttämään tunteeni ja kertomaan tarinoita, eikä soittoni ole enää matemaattisten yhtälöiden ratkaisemista.


asysi. 
beeduuriseiska kautta ges. 

13. syyskuuta 2011

58

"jos tahtoisit, minut pystyisit murskaamaan, kokonaan tuhoamaan.
--
jos tahtoisit, minut voisit saada hajoamaan, pieneksi riutumaan.



ilman sinua olisin sumussa. 
ilman sinua olisin sadetta.  "

tänään oli hyvä ja myös sateinen ja hieman surullinen päivä.
sellainen päivä kun soitetaan vain triste-aiheisia pianokappaleita.
lepään aalloilla. 


onneksi juuri sinä olet olemassa, niin minun ei tarvitse kulkea sumussa.
onneksi juuri minä olen olemassa, niin minun ei tarvitse olla sadetta eikä harmaata puuroa aamuisin kattilan pohjalla.
kosketan pöytää pimeässä, haparoin ja löydän sen.
esineet ovat paikoillaan.

joku on taas painanut shufflea.
 päätin ostaa seuraavan levyn .

Regina - Lepään aalloilla

12. syyskuuta 2011

57

herään aamulla kiinni sängyn reunassa puristaen sitä lujasti jos sä tahdot niin tuon sulle tiibetin vuoteeseen ja tiibet täyttää koko sängyn vuorilla ja munkkiluostareilla ja käteni ovat liian suuret että varmasti saan kaikki rakennukset rikottua ja lopulta päätän muuttaa kirjoille andorraan koska pidän enemmän pienistä asioista sitten pakkaan matkalaukkuuni hammasharjan ja puhtaat alushousut ja laukun sisällä on lappu jossa lukee whatever makes you happy ja näen kuinka eläimet vetäytyvät yöksi pesiinsä ja taivas muuttuu tummaksi ja valheet ovat tosia ja pihan kaikki jänikset ovat kolojen kautta puolitiessä helvettiin ja kaikki seinät ovat silkkaa surrealismia ja tulevat vauhdilla kallioiden läpi räjähdellen pieniksi palasiksi jotka pistelevät jalkapohjia kun olen joku aivan muu ja otan uuden uskonnon virheenä joka tapahtuu

sitten biisi loppuu ja radiosta alkavat iskelmän mainokset.
kahvikuppi on tyhjä ja pelloilla on aamu-usvaa.
kevyesti hahtuvina, suu auki, vasta esiin tulleina poppelipuun kukkina.
olisin sittenkin ehtinyt syödä. 

 

9. syyskuuta 2011

56

tölkkien irronneita kiinnikkeitä sataa taivaalta niskaan kuin tähtiä
o-o-o-o-o-o-o-oo
valkoisia pullataikinan kaltaisia rakkoja paisuu tiettyihin kohtiin kehossa
tummanpunaisia arpia ilmestyy vatsan ympärille kuin tyhjästä vatsan kasvaessa ja pyöristyessä
o-o-o-o-o-o-o-oo


sekunnit ovat vuosia
tavarat eivät ole todellisia vaan asioita joiden läpi voit työntää kätesi
korvissani pauhaa kitara ja lauma sanoja jotka salpaavat hetkeksi hengitykseni
minusta ei jää varjoa 
sinusta ei jää jälkiä
ihmiset on sairaan kauniita


taas taas taas
huuleni liikkuvat typertyneesti
oksennan suustani monta lausetta
arvaamattomia, kyynisiä
aivan kuin ne olisivat jonkun toisen sanomia
lauseet eivät pääty pisteeseen, kengät irtoavat jalasta kuin huomaamatta
en näe kiviä, kompuroin pimeässä ääniä kohti tummalle rannalle
oksennan uusia lauseita veteen
ne uppoavat sinne ja jäävät kaikumaan raskaaseen ilmaan
ääneen lausutut ajatukset jotka eivät pysy sisällä vaikka niistä kuinka yrittäisi pitää kiinni ja niitä yrittäisi peittää

...herääminen.


7. syyskuuta 2011

55

ihmiset ovat auringon säikäyttämiä, vaeltavat kuin minuutin tarkkuudella kulkevat kellot. 
tiessä on vuorotellen kuuma, vuorotellen viileä kohta. 


henkilö ja tapahtuma kerääntyvät yhteen, kuvat sykkivät ja selkenevät, saavat kadonneita värejä takaisin, kuin hetkeksi rikkoutunut television kuvaputki. 
kuvat väreilevät silmäluomieni takana ja suuni aukeaa iloiseen huutoon joka ponnahtelee seinistä. 


sillä ne ihmiset joita rakastat, 
murenevat kanssasi aikojen saatossa, 
lukuisten syksyjen ja talvien jälkeen, 
eräänä tavallisena aamuna heräät ja huomaat, 
että heitä ei enää ole tai että et rakasta heitä enää tai että rakkautesi on muuttunut toisenlaiseksi, 
tai sitten käy juuri päinvastoin: 
ihmiset jotka ensin murenivat, 
tulevat pala palalta ehjiksi ja eloisiksi, 
eloisammiksi kuin olet aiemmin ymmärtänytkään. 


he saattavat kulkea ne samat reitit ohitsesi, 
juosta täyttä vauhtia portaat ylös, 
istua siihen vieressäsi niin pitkään tyhjänä ammottaneeseen pulpettiin ja pyytää puolihuolimattomasti muistiinpanoja lainaksi. 


olet tietysti hämmästynyt, 
et olisi voinut odottaa asioiden tapahtuvan niin päin, 
eihän se ole mahdollista, 
ajattelit jääväsi ikuisiksi ajoiksi paikoillesi, 
eteenpäin liikkumisenhan piti olla melkein kiellettyä, 
saati sitten luonnollista tai järkevää. 
mietit miksi sellaista tapahtuu, 
miksi olet yhtäkkiä niin lähellä polttopistettä ja samalla vain nousukiidossa, 
matkalla kohti sitä? 
mitä on tapahtunut?


kuulet koko ajan sisäisten rattaiden rasahduksia kun sanat ja kehot osuvat ikkunan kautta lattiaan osoittavassa valossa toisiaan vasten. 
lyhyet virkkeet pulppuavat suustasi kirkkaina, 
ne ovat tuoreita, 
aivan kuin tuoreet vihannekset tai pullat jotka ovat aivan eri asia nyt kuin parin päivän päästä. 
hengität välillä syvään ja joinakin epämääräisinä hetkinä suupielesi kääntyvät ylöspäin, 
pyyhkäiset hiukset kasvoiltasi ja jatkat, 
lausetta lauseen perään, 
silmät liikkuvat, 
kyllä, 
keho tuntuu taas omalta ja melkein hallittavissa olevalta epätoivoisen ja surullisen kuoren sijaan. 




kaikki on tässä. 
ne tsekkiläiset opiskelijat, jotka sodan aikana kirjoittivat seiniin: 
elämä on toisaalla, 
ovat väärässä. 
kaikki on tässä. 


lappalaiset ruojuet hiertävät jalkojani. 
tämän vuodenajan nimi on intiaanikesä. 


and I've got reasons to sing. 

1. syyskuuta 2011

54

joku on laittanut mun elämän shufflelle...

... mutta media playerissani on niin paljon kappaleita, että sama biisi ei toistu moneen tuntiin.




ei muuta.
tulin jakamaan vaan tän yhden ajatuksen ajan puutteen vuoksi.
se on pitänyt jakaa jo pitkän aikaa.
se on täyttänyt kouluvihkojen marginaalit ja kalenterin sivut.


seuraavaksi aion poistua kentältä voittajana.
laitan oven perässäni kiinni ja katoan pimeään syysyöhön.
voin hyvin ja olen minä. 


"ja kun herään, en voi uskoo et oon valveil."