59

etsin kadonneita sointuja, kun huoneessa ei ole ketään. 
sormet haparoivat koskettimilla. 
tämä on jotain uutta ja uskomatonta. 
löytöretki jonne olen kerrankin pakannut tarpeeksi hyvin. 
ja tarpeeksi hyvä on se, kun hammasharja puuttuu. 
ettei vain olisi liian helppoa. 

aloitan hitaasti.
esmollikutonen. 
beeduuriseiska kautta äf. 
lasken mukaan myös ne sävelet, jotka epätoivoisina pyrkivät seuraavalta pysäkiltä kyytiin.
ne tarvitsevat jonkin paikan missä on hyvä olla ja tuntee olevansa hyödyksi. 
niin kuin minäkin. 

kun sävelet ovat löytyneet, ne täytyy vielä kääntää oikeiksi sointukäännöksiksi.
yritän selittää itseään mainostavalle dominantille, että ei, et voi tällä kertaa olla soinnun korkein sävel.
seuraavalla kerralla sitten.

mutta eivät ne ole ne pienet jännittävät asiat.
ne ovat ne soinnut.

niin hienoihin sointuihin en ole koskaan törmännytkään.
alennettu kvintti tuntuu selkäytimessä asti, se on kuin lupaus tulevasta.
koko kappale on palasten putoamista pehmeälle sängynpeitolle, muovipussiin pakattu sämpylä, suklaalevyn jämät, pimenevä syysilta ja lämmin syli.
kuulen, kuinka hiusharjasta poimitut hiukset laitetaan roskikseen ja tunnen raukean, neljätoista tuntia valvoneen kehon makaavan vieressäni.
ympärilleni kiertyneeseen käsivarteen on tatuoitu yksi sana:
elossa. 

ja silloin tiedän, että kun vaihdan sointua, sade päättyy tältä päivältä, jossain kaukana hiekkamyrsky hiljenee ja lapset syntyvät äitiensä kohduista, puhelin soi mutta en kuule puhelua, ihmiset tulevat väsyneinä töistä, keltaiset lehdet uiskentelevat lätäköissä, pikkulapsilla on kurahaalarit, ja sinun junasi tulee asemalle, se on toiseksi viimeinen juna, sointu vaihtuu uudestaan, olet portaita laskeutuvista matkustajista ainoa joka näyttää hieman eksyneeltä, juoksen sinua vastaan, lätäköt lotisevat punaisten kumisaappaideni alla, kiskaiset minut syliin ja jalkani irtoavat hetkeksi maasta ja kohoan taivaalle, korkeus on päätähuimaava, tunnen suurta onnea, flanellipaitasi on sateesta märkä ja tänään juuri minä olen se tyttö taivaalla, lucy in the sky with diamonds, uskotko, hypimme eteenpäin käsi kädessä ja vesilätäköt eivät ole meille esteitä, vain hidasteita, nyt on lähtölaskenta, fly me to the moon, laukkusi on olallani kevyt, pianokappale ja rahat lopussa. 

minusta tuntuu, että SE on hyvin lähellä.
pian opin soittamaan intohimoisesti, näyttämään tunteeni ja kertomaan tarinoita, eikä soittoni ole enää matemaattisten yhtälöiden ratkaisemista.


asysi. 
beeduuriseiska kautta ges.