tölkkien irronneita kiinnikkeitä sataa taivaalta niskaan kuin tähtiä
o-o-o-o-o-o-o-oo
valkoisia pullataikinan kaltaisia rakkoja paisuu tiettyihin kohtiin kehossa
tummanpunaisia arpia ilmestyy vatsan ympärille kuin tyhjästä vatsan kasvaessa ja pyöristyessä
o-o-o-o-o-o-o-oo
sekunnit ovat vuosia
tavarat eivät ole todellisia vaan asioita joiden läpi voit työntää kätesi
korvissani pauhaa kitara ja lauma sanoja jotka salpaavat hetkeksi hengitykseni
minusta ei jää varjoa
sinusta ei jää jälkiä
ihmiset on sairaan kauniita
taas taas taas
huuleni liikkuvat typertyneesti
oksennan suustani monta lausetta
arvaamattomia, kyynisiä
aivan kuin ne olisivat jonkun toisen sanomia
lauseet eivät pääty pisteeseen, kengät irtoavat jalasta kuin huomaamatta
en näe kiviä, kompuroin pimeässä ääniä kohti tummalle rannalle
oksennan uusia lauseita veteen
ne uppoavat sinne ja jäävät kaikumaan raskaaseen ilmaan
ääneen lausutut ajatukset jotka eivät pysy sisällä vaikka niistä kuinka yrittäisi pitää kiinni ja niitä yrittäisi peittää
...herääminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin