100

harson läpi katselen kun muurahaiset marssii
nähden ympärilläni vain turhamaista farssii

99

kaikkein kamalinta mitä voi tapahtua on se 

että te kiellätte minulta unen 

asian jota ilman en voi elää

eikä edes valkoinen lemmikkijänikseni voi estää sitä

en enää kestä öitä jolloin illan kahden viimeisen tunnin tapahtumat katoavat päästäni 

en kestä kun öisin kaikki jatkuu samasta luvusta kuin mentyäni nukkumaan

mutta eri tavalla

unissani istumme useiden talojen portailla ja olen vihainen ja kyllästynyt 

unissani tulitikut eivät syty enkä löydä hukassa olevaa kelloa

enkä löydä myöskään poliisia vaikka poliisiasema on ihan vieressä lasiovien takana

pakenen ystäviksi luultuja ihmisiä jotka lentävät leveine siipineen mustien järvien yllä perässäni ja suihkuttavat päälleni myrkkyä tai joiden kaksoisveljet ampuvat konepistoolilla

tai mellakoivat kaupungin keskustassa samalla kun piileskelen hotellihuoneessa ja selaan puhelimen yhteystietoja löytääkseni edes jonkun jolle voisi soittaa

sinivalkoreunaiset ovet ovat usein pieniä ja lukossa ja

istun tuntemattomien vanhojen pariskuntien kyydissä auton takapenkillä ja 

kaikki tämä kestää muutaman sekunnin ja unohtuu seuraavalla sadasosalla

en enää kestä öitä jolloin suuret tarinat ja ihmiskohtalot sekä noususuhdanteessa olevat elämät vyöryvät pitkin kuolleiden aivosolujen harmaata kenttää

aivojen ullakko päälakeni huipussa on täynnä pölyä ja muuta, jota joka yö heitetään pois suuria määriä

pidän sälekaihtimet kiinni

mutta en saa olla rauhassa 

mitä teitä kaikkia vaivaa

älkää kiivetkö korvistani sisään kun yritän sulkea ne 

charlie parker istui pilvessä reno clubin parvekkeella ja minä pohdin miksi muutaman kotimatka-askeleen ottaminen voi ajoittain olla hyvinkin vaikeaa meille molemmille

ennen numeroa sata minun täytyy päästä tästä yli

taikasanoja otetaan vastaan puhelimitse kaikkina mahdollisina vuorokaudenaikoina 

98

juuri äsken katsoin ulos ja huomasin että vastapäisten kerrostalojen edessä olevat puut ovat jo aikuisia 

minä en 

vielä pitkään aikaan

97

haluaisin vain lähteä kävelemään ja nähdä ympärilläni niitä jäniksiä joista olen jo niin usein haaveillut. 
kun ne loikkisivat pitkin mukulakivikujia ja kuiskisivat: 
tule tänne. 
kun korvani pilkistävät hauskasti pipon takaa, muistutan melkein jänistä. 

päivät oli kauniita niin kuin ohutta paperia tai jotain jonka me tiedettiin repeytyvän, laulaa terhi kokkonen autostereoissa kun istun etupenkillä likaisena ja väsyneenä, kankaan nypyt törröttävät kuluneesta villakangastakista ja pitkästä aikaa katselen maailmaa silmälasien läpi. 

kuin kuvia, tai tyhjiä paikkoja joissa ei ole mitään, kuin sumua joka peittää kaikki valot, valkoiset lumihanget ja kadonneet esineet. 
minusta tuntuu että voisin yhtä hyvin vain maata sängyssä ja huomata että tänäänkin toteuttamani kauppareissu ja hampaiden pesu eivät olleetkaan totta
minusta tuntuu että sisimmässäni yhdysvaltain ja länsimaiden armeija on hävinnyt juuri terrorismin vastaisen sodan 

tuskin ehdin perjantaina huomata postikorttiasi. 
mutta siellä se oli
löysin sen myöhemmin kaiken alta
huoneeni lattialta 
ja tulin hyvin iloiseksi




"ei! 
elää minä tahdon niinkauan kuin nuori olen, 
vapaasti hengittää minä tahdon niinkauan kun minulla keuhkot ovat!
mutta tiedätkö, Tuomenkukka, 
mitä elämä oikein on?" 


-johannes linnankoski