29. huhtikuuta 2013

125

juuri kun olin valmiina elättelemään skenaarioita hyppäämisestä suoraan asfalttiin
tai ikuisesta lukkiutumisesta yhteen huoneeseen
niin siellä se oli
eteisen jakkaralla makasi valkoisessa kirjekuoressa
ihan viattomana vain
apua

27. huhtikuuta 2013

124

minusta tulee soittajatyttö
vaikka aurinko räjähtäisi
ja kaikki suomen ja fysiikan lait menisivät uusiksi sekunnissa
ja vaikka en osaisi mitään

onneksi se tuntuu hyvältä ajatukselta
ja syyllisyys hautautuu pohjavesien ja maakerrostumien alle vähäksi aikaa


silti jokin kalvaa
kun enkelinsiivistä putoaa höyheniä peittoni päälle samalla kun nukun
ne siivet olivat rikki jo autossa
kello on sekaisin ja maisemat näyttävät oudoilta
toisilta planeetoilta
hikeä vuotavilta ihohuokosilta


ja sitten kävelen sulaneella kadulla
ei ole rahaa eikä aikaa katsella ympärille
ja vaikka hetki sitten menin kanssasi kahville
niin se olikin kai harhaa
sinulla oli ruma takki ja liian suuret kengät
ja lopulta kaikki muuttui virraksi ja vedeksi ja mielenterveys otti hittiä eikä ollut jäljellä enää muuta kuin puhelin joka ei soinut ikinä eikä ollut edes iphone eikä sillä voinut pelata mitään pelejä

herään liian myöhään
narnian viimeistä taistelua ei pysty voittamaan
ei tästä tule mitään
paitsi se soittajatyttö jonka perään kysellään aina
että mitä se tekee ja seurusteleeko kukaan sen kanssa ja huolehtiiko se itsestään kun ei äskenkään syönyt samaan aikaan kuin muut
soundi on hyvä
pitää intonaatiota vielä kehittää
sforzandopaikoissa vire katoaa helposti

syön minä jäätelöä salaa kotona








25. huhtikuuta 2013

123

ve ve
ve ve 
ve ve
ve ve
ve ve 
ve ve ve 
vesi tulvii 
viemärit kuivuu kivijalan kulmiin 
päästäinen kantamassa sinivalaan pulmii 
luurit suljin 
pirisee
liikaa viimeseen viimaan
tulvaa jätemäen tsiigaa

tää jätevuori kasvaa eroosion ohi
se on ohi
pohjaa sohin 
kepilläni koittelen 
se on loputtoman syvä 
pohjalla yhteinen hyvä

mä mainoksissa kroolaan 
ikean skoonessänky
hukkuneille skoolaan
happee aaaaaa
angolasta goaan
tänne hukkumassa 
pul pul puhaltamassa 

-pyhimys

16. huhtikuuta 2013

122

ois ihan kiva jos olisi joku joka could make me feel like I am free again
ois ihan kiva jos olisi joku joka could make me feel like I am home again
ois ihan kiva jos olisi joku joka could make me feel like I am whole again
ois ihan kiva jos olisi joku joka could make me feel like I am fun again

minuutin päästä heitän tällaiset turhat ajatukset mielestäni, rupean tavallisen työteliääksi ja tunteettomaksi, lopetan herkkien kappaleiden kuuntelun, jotka sopivat vain häävalsseiksi, ala-asteen discon viimeisiksi hitaiksi ja kynttiläillallisille.
avaan filosofisen romaanin joka kertoo matkustamisesta oman huoneen ympäri ja jossa on monta äärimmäisen puuduttavaa lukua.

sitten kävelen kukkakauppaan ostamaan itselleni ison kimpun ruusuja.

ne luultavasti kuolevat aivan kuten lohikäärmepuutkin, mutta olkoot.
minä vain jätän säärikarvat ajelematta enkä heitä rumaa tuulitakkiani roskikseen ihan vielä.

pölyt on pakko pyyhkiä joka viikko, mikäli tahtoo asua normaalissa asunnossa muovipussin sijaan.
facebookin parisuhdestatusta en saa päivittää vaikka joskus olisinkin parisuhteessa.
ja herranjumala jos se sänky on enää yhtenäkään aamuna petaamatta, se tietää kolme päivää kuritushuonetta.
hiusten auki pitäminen, leveät hameet ja joka-aamuinen meikkaaminen tekevät hallaa jaksamiselleni.
ystäviä on nähtävä vain sopivasti, mutta ei liikaa eikä toisaalta liian vähänkään että kontaktit ulkomaailmaan eivät tuhoutuisi.


ja lopulta, kaiken jälkeen, havaitsen ruumiinlämpöni jälleen heittelehtivän.
sitten annan kaikkien majakoiden ja kerrostalojen kaatua, outojen listan takana asuvien otusten vallata huoneeni seinät ja lattian.
matkaopas voittaa kreivi Xavier de Maistren.
eläin voittaa sielun.
Suomi voittaa Ruotsin.
kissat voittavat koirat.

pitkät talviunet keskellä kevättä
eivätkä teenlehdet ennusta minulle mitään
ja hitto se kirjekään ei tule ikinä postiluukusta





12. huhtikuuta 2013

121

istun turvonneena ja väsyneenä, vähän plussapallon mallisena tyttönä olohuoneen sohvalla ja tuijotan pimeään.
näen läpikuultavien verhojen välistä seiniä pyyhkiviä valoja, jotka sotkeutuvat varjoihin.
en ajattele oikein mitään.
hetki sitten yritin pyörittää mieleni syövereissä ajatusta itsestäni toimivana laitteena, sellaisena kuin vaikkapa voikukkienmaastanostolaite tai soranlakaisutullirakennuksenpihaltalaite.
en kuitenkaan sopinut toivomiini normeihin.
se ajoi minut rohkeudettomiin tekoihin.
tuijottelemaan tauluja.
lukemaan kirjoja.
siteeraamaan kohauttavia artikkeleita juutalaisvainoista.
olemaan vitsiniekka.
sanan säiläni oli kuitenkin vain ikävä ja pyöreäksi haalistunut.
se alkoi melkein oksettaa.
aivan kuten kaikki mitä ympärillä näkee, haaleaa vettä saunassa sekoitettuna, väsyneitä kulauksia vesipullosta

----

ja noin sadannessa osassa tätä loputonta kierrettä, ihmiset kasvattavat puutarhoja ja nyppivät voikukkia toistensa sääristä, lähestyen toisiaan näkemättä ketään muuta, janat ja kulmat asettuvat uudella tavoin enkä ole edes tajunnut kuinka nopeasti kaikki kävi, kuinka nopeasti tieni johti puurohiutaleisiin ja epätoivolammikkoon hukkumiseen. aurinko paistaa ja maisemat väreilevät, pölyhiukkaset käyskentelevät pitkin normaaleja, arkisia reittejä ja uneni sekoavat jälleen aivan kuten silloin kun jänikset siivosivat aivojeni ullakkoa.

enkä edes uskalla hengittää ja olla pihisemättä.
luuseri