131

kun lähdit tänään minä muutuin 16-vuotiaaksi, ja nyt mietin miten tai miksi tulin niin surulliseksi. 




sitten tiskasin 
ja pesin
ja tiskasin 
ja korjasin 
ja silmäluomeni turposivat lerputtaviksi lurpiksi, lerppu-lurpiksi
mutta tämäkin bändi laulaa
"onhan vielä jäljellä 
muutakin kuin kyyneleitä"

pitää vaan puhua, olla yhdessä ja mennä meille

130

kaikista eniten maailmassa toivoisin tällä hetkellä että alkaisi sataa 
ja sataisi niin paljon että koko piha peittyisi veden alle 
kaikki kasvit ja pienet eläimet 
omenapuita jyrsivät jänikset
ja että joku syöttäisi minua, ojentaisi lusikkaa päätäni kohti
ja kaikkialla olisi lopulta sairaalanvalkoista ja puhdasta
niin että vähän kerrassaan 
hitaasti mutta varmasti
kaikki lika lähtisi pois 
valuisi ruskeina vanoina viemäriin jonka päällä en tule enää koskaan seisomaan 
ja sitten
ajan myötä 
muuri kohoaisi pensasaitojen toiselle puolelle 
kaniiniyhdyskunta ei pääsisi enää perille ja kaikki eteneminen pysähtyisi 

129

äättinnäj

aattesko

isky-isiiv-iskak

ensi tiistain jälkeen aion toteuttaa vain tämän videon sanomaa
jos vain kestän kasassa siihen asti. 

128

en jaksa enää soittaa

127

toistaiseksi hankalat olotilat ovat aika kaukana ja on vaan tulossa olevia päiviä 
kuten se yksi haastepäivä
mutta asiat ovat hyvällä mallilla 
hengailevat työpöydällä mutta eivät ole liian kesken 
niin että tuntuisi ylitsepääsemättömältä 
ja voi ihan rauhassa kuunnella tätä ja juoda kaljaa ja syödä karkkia ja odotella kesää ja reippaita työpäiviä ja vartaloa pitkin valuvia vapaapäiviä ja tovereita saunassa ja uimassa ja hikisiä pyörälenkkejä ja viidentuhannen kilon festaririnkkaa ja syksyä ja ruokailuvälineitä eri vetolaatikoissa ja sitä plusmerkkistä vaihtoehtoa johon ne kuuluvat, aikaisia aamuja ja liikkeen alkamista ja pysäkkien tupakansavua ja karhujuhlia kalliossa ja vihaisia siivouspäiviä ja unettavia televisio-ohjelmia tanskalaisesta maalaustaiteesta ja sitä kun koko kämppä on täynnä valoa enkä erotu ihmisjoukosta kadulla ja sitä kun olkapäihin koskee jatkuva saksofonin kantaminen mutta se ei haittaa koska voisin myydä vaikka sieluni siitä plus-merkkisestä syksystä jos niikseen tulee

126

mitä itken taas
munhan pitäis muistaa kiittää
paljon oli huonoa
no joo 
se kyllä riittää 
ja vasta paljon myöhemmin
muistan kaiken joka joskus oli paljon paremmin