90

hei! 

milloin voisit tulla meille? 
on vähän ikävä. 
rinnan alle sattuu kun mietin sitä. 
voisin tehdä jotain ruokaa. 
vaikka sipulikeittoa jossa on papuja ja joka valuisi alas kurkusta helposti. 
tai ehkä sienillä täytettyä kesäkurpitsaa. 
se on oikeasti hyvää. 
vaikka näyttääkin siltä kuin joku olisi oksentanut uunivuokaan. 
niin joo, ehkä vähäsen. 
sitten voisin soittaa uutta mustavalkoista melodicaani sinulle. 
se on hieno. 
sen avulla pääsee tunnelmaan. 
voin pedata sänkyni ja sen päällä voi tanssia.
vanhempani ostivat minulle ikeasta rytmisoittimia, kun olin pieni. 
voit soittaa niitä. 
voit kääriä minut mattoon ja näyttää painiottelun voittajalta. 
voit soitella kanssani pilapuheluita ihan niin kuin silloin. 
istuttaisiin suurella ikkunalaudalla lohikäärmepuiden alla ja kertoisin sinulle vuokrankeräysjami-ideastani. 
tuuletettaisiin syysilmaa huoneeseen ja nähtäisiin yhdessä unia joissa kotitalomme katoavat kuin tuhka tuuleen sillä aikaa kun olemme uimassa. 
eikä minun tarvitse enää olla mukahauska eikä sinunkaan. 
melodicalla vaan mombasaa suoraan naapureiden lasten pinnasänkyihin katon ja lattian läpi. 
kun on vähän taipumusta saada hallitsemattomia hihityskohtauksia hautajaisissa. 
ja olla aika ällö ja imelän siirappinen ja antaa mukahyviä neuvoja muille. 
jäi mombasaan vain päivä elämää. 
kellotkin pysähtyisivät kun olisit täällä. 
camoon. 
en saa muutenkaan mitään tehtyä ja saksofonissani on lommo, senkin ryökäleminä, pelkään sen ja vähän itseni puolesta myös. 
ei ole reilua kohdella toista kaltoin. 
apua, apua, apua. 
soittele.