kun suljen silmät niin eteen tulee vain tie jolla ajan vastaantulevan kaistalla
ja seuraavassa hetkessä olen lihava roikkuva vanha nainen joka istuu jalattomana suuressa metallisaavissa
ja kuva on otettu takaapäin niin että näkyy miten paljon hiukset ovat kasvaneet viime vuosien aikana
vatsamakkarat valuvat niin suurina että jalantyngät peittyvät ja nenäkin on valtava
tasan kello puoli viisi havahdun ja huomaan aluslakanan olevan aivan aivojen ullakon ja yläkerran välistä lautalattiaa peittävän pölyn peitossa ja että ilma on niin kylmä että ilman fleecetakkia palelen kesäyössä
"mutta joskus aikani yksin on pitkä
keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan
olen niin monta ja täynnä vihaa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin