tajusin yhtäkkiä että talojen seinälaudat kuiskivat lohduttavia sanoja, asfaltti jalkojeni alla levitti kehooni kutkuttavia juttuja joita en saisi kertoa eteenpäin.
hei tyttö. me ollaan sun ympäristö. me tehdään susta uusi. et oo enää melkein uusi. oot ihan uusi sitten kun me saadaan tää työvaihe valmiiksi. me tehdään susta oikea nainen. pistä vaan silmät kiinni äläkä mieti millaset sun lopputeksteistä tulee. sä ajaudut tekemään asioita koska me pistetään sut tekemään niitä. ja lopulta oot nainen, kaunis rietas onnellinen, niin just sellainen, sulla on se hyvä vyötärönympärys ja kokeneet kantapäät, sulla on se voimakas suu ja ne helpot kyynelkanavat. sit sä seisot siinä bussia odottamassa ja sun ajatukset kiipeilee purppurataivasta pitkin talojen katoille silleen puff sviiiissh ja jengi vaan yrittää kopata niitä kiinni ja läpsii ja läpsii mut ei ne jää, ne on ihan kuin ne pikkukärpäset sun keittiön likaisessa roskiksessa hyökkäämässä sun sipulimunakkaan kimppuun.
oli ihan kamala nälkä ja kaipuu, laukkukin valahti olalta käteen ja uusiin kenkiin tuli naarmuja. mä kävelin pitkin tietä ja mietin että miksi se on niin vaikeaa tarkoittaa sanoja ja miksi on helpompaa vain olla hiljaa ja tukehtua. katujen nimet ja ruohonleikkurin ääni söivät vaan mun keskittymistä ja olin soittanut keuhkoni pihalle treenikopissa, etupäässä sattui ja tuntui että edelliset kolme-neljä tuntia olivat olleet vain sekavien kuvien oksentamista äänenä ulos, en pystynyt ymmärtämään mitään ja mieleni teki kopata syliini kaikki paheet mitä olla ja voi jotta oloni piiloparanisi.
miksi tiedän kuitenkin aina
että ei niin tuu käymään
miksi otan aina sen vesilasillisen ja pesen hampaat ja pyyhkäisen toivottomuuden apatian tiskiharjalla hevonkuuseen ja riisun sukkikset miettimättä huoneeni lattialle
miksi vaan mutristan suuta ja vilkuilen kelloa ja mietin mihin asti kestän
yritän olla pulpahtamatta
samalla sopivasti piilottamatta
pikkaisen verran tuntematta
samalla sisältä kuolematta
eikä sitä tuu, ei näy missään
päivät on samanlaisia ja spurgut on edelleen samassa tilanteessa torilla kuin viikko sitten
postissa tulee laskuja
lompakossa on pelkkiä junalippuja
mutta sieltä piilosta ne kutkutuskasvut tulee
sahanpurun seasta hönkäilee tänne ja tekee musta sen hyvän naisen
odotettava se on vain ja mietittävä vaikka kuinka nopeesti mulla kasvaa tukka ja kuinka hyvä mun on olla silloin kun on ja että onhan aina ne vanhemmat ja veljet ja meiän koirat
tienviitta sanoo että me laitetaan sut pärjäämään ja oppimaan oikeet asenteet
tolla vyötärönympäryksellä oot jo niin kehityskelponen et voit sanoa sen häpeämättä
ja jos sattuu niin sattuessa se paikka mihin sattuu niin muuttuu uudeksi
ja kaiken jälkeen oot siinä
oot oikea ja oikeassa kohdassa
meidän tyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin