20. helmikuuta 2014

Fine

tänään tuli fiilssejä lumisateesta, joka leijaili hiljalleen pitkin tiilirakennusten pihoja. 
ok, ei pelkästään siitä. 
ok, niitä on tullu jo aikasemminkin. 

pikkuisen nupullaan muutamia juttuja. 
muutamia kelailuja ja pari hassua läikähdystä koko kehon lävitse. 
valoa tunnelin päässä ja muita kliseitä. 
jo oli aikakin kaiken pelon jälkeen. 

vaik ok, ei kaikki vielä ohi oo. 
no joo, itse asiassa kaikki on aika alussa. 
on niitä konkreettisia muutoksia ja sitten niitä abstraktimpia muutoksia. 
kaikenlaista lankaa selviteltävänä, mutta aikaa loppumattomiin toisaalta ja toisaalta. 
på andra sidan. 

nyt vaan tuijottelen pihaa josta suuri vesilätäkkömeri on kuivunut, vähän taas ilma kirpsahtaa. 
kolme vuotta on joo pitkä aika. 


mutta niin. 
meikän eloa ja oloa ja noita edellä mainittuja fiilssejä voi varustautua niin halutessaan lukemaan piakkoin jostain uudesta osoitteesta. 
musta vähän tuntuu että tää pimeys ja valo on tähän blogiin taputeltu. 

en osaa sanoa muuta kun että jee. 
nyt vetäydyn ajattelemaan, kattelemaan ulos ikkunasta ja fiilistelemään ihan vaan muutamia tarinoita. 
kiitos

(ps. aattelin että sitten kun numerosarjat saa päätöksensä, loppuluku ois jotenkin ylevä ja hieno. 
mutta ei tää koko sekavuusrunoläjä oo ikinä sellaisia käsitteitä ehkä edustanut. 
ei tänkään sitten tarvinnut.)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

sano jotakin