132

en mä enää oikein pysty sanomaan mitään kun olen niin eri taajuudella kuin normaalisti
mutta kun ajettiin saabilla jonka jalkatila oli täynnä lehtileikkeitä etelä-sudanin viimeaikaisesta tilanteesta 
niin yhtäkkiä iski sellainen ihan sairas tunne vähän ennen sitä mutkaa kun ajettiin pois ruokolahdelta  
tuli yhtäkkiä sellainen olo kuin olisin uhanalainen eläinlaji ja että olen jotenkin hämmentävä tapaus
sellainen joka löytää aina jotakin 
siinä sitten posotin
pipo päässä ja kukkashortsit jalassa
jalat kojelaudalla
kuin hulluksi tulleena 
jännän äärellä kaksneljäseiska -ihminen
viimeistään vuoksenniskan kohdalla teki mieli itkeä 
siinä kun tuli se kengurubaari
kun kaikki oli jotenkin niin siinä illassa kulminoituneena 
ja sitten pysähdyttiin hautausmaalle 
katseltiin hautoja joihin oli haudattu syntymäpäivänään kuolleita lapsia joille ei oltu ehditty antaa edes nimeä 
vain tyttövauva tai pienokainen 
ja kaksikymppisiäkin kuolleita oli 
ja ilmoituksia siitä että jotain hautaa ei enää hoidettaisi
varakas kauppiassuku oli haudattu rautaketjujen keskelle 
ja ilmapommitus oli tuhonnut muutaman ihmisen nopeasti 
ja oli paljon samoja sukunimiä kuin omilla kavereilla 
heitin kengät saabin etupenkille ja annoin elämäntarinoiden imeytyä jalkapohjien välistä kun kävelin nurmikolla 
osastot oli nimetty kirjainten mukaan 
lopulta olimme eksyneet ja havisevat lehdet mäen päällä pyörivät silmissäni
ajattelin moottoritietä jota ajaessa tuli sellainen olo että ollaan nuoria ja kaikki on edessä 
ja kaikki tulevat puheet kirpaisevat ja pelottavat hieman 
ja menneetkin, että jos joku niitä vielä kapustallaan kaivelisi 
mietin että olisi paljon helpompaa olla kaniini 
ja sanoin sen ääneenkin 
kun olin ensin epäselvästi pölissyt pihalle sen tunteen joka tuli ennen mutkaa 
oisko eufooria 
tai no en kyllä tiedä
kun mausteena oli tavallaan myös se surumielisyyden aromi 
ja elämänmaku
ja laiskuuden tuntu 
se kun ei meinannut jaksaa hengittää ja ajankulu vain katosi ja kelloradio pysähtyi kuin kaniini jonka juoksu katkeaa siihen paikkaan

131

kun lähdit tänään minä muutuin 16-vuotiaaksi, ja nyt mietin miten tai miksi tulin niin surulliseksi. 




sitten tiskasin 
ja pesin
ja tiskasin 
ja korjasin 
ja silmäluomeni turposivat lerputtaviksi lurpiksi, lerppu-lurpiksi
mutta tämäkin bändi laulaa
"onhan vielä jäljellä 
muutakin kuin kyyneleitä"

pitää vaan puhua, olla yhdessä ja mennä meille

130

kaikista eniten maailmassa toivoisin tällä hetkellä että alkaisi sataa 
ja sataisi niin paljon että koko piha peittyisi veden alle 
kaikki kasvit ja pienet eläimet 
omenapuita jyrsivät jänikset
ja että joku syöttäisi minua, ojentaisi lusikkaa päätäni kohti
ja kaikkialla olisi lopulta sairaalanvalkoista ja puhdasta
niin että vähän kerrassaan 
hitaasti mutta varmasti
kaikki lika lähtisi pois 
valuisi ruskeina vanoina viemäriin jonka päällä en tule enää koskaan seisomaan 
ja sitten
ajan myötä 
muuri kohoaisi pensasaitojen toiselle puolelle 
kaniiniyhdyskunta ei pääsisi enää perille ja kaikki eteneminen pysähtyisi 

129

äättinnäj

aattesko

isky-isiiv-iskak

ensi tiistain jälkeen aion toteuttaa vain tämän videon sanomaa
jos vain kestän kasassa siihen asti. 

128

en jaksa enää soittaa

127

toistaiseksi hankalat olotilat ovat aika kaukana ja on vaan tulossa olevia päiviä 
kuten se yksi haastepäivä
mutta asiat ovat hyvällä mallilla 
hengailevat työpöydällä mutta eivät ole liian kesken 
niin että tuntuisi ylitsepääsemättömältä 
ja voi ihan rauhassa kuunnella tätä ja juoda kaljaa ja syödä karkkia ja odotella kesää ja reippaita työpäiviä ja vartaloa pitkin valuvia vapaapäiviä ja tovereita saunassa ja uimassa ja hikisiä pyörälenkkejä ja viidentuhannen kilon festaririnkkaa ja syksyä ja ruokailuvälineitä eri vetolaatikoissa ja sitä plusmerkkistä vaihtoehtoa johon ne kuuluvat, aikaisia aamuja ja liikkeen alkamista ja pysäkkien tupakansavua ja karhujuhlia kalliossa ja vihaisia siivouspäiviä ja unettavia televisio-ohjelmia tanskalaisesta maalaustaiteesta ja sitä kun koko kämppä on täynnä valoa enkä erotu ihmisjoukosta kadulla ja sitä kun olkapäihin koskee jatkuva saksofonin kantaminen mutta se ei haittaa koska voisin myydä vaikka sieluni siitä plus-merkkisestä syksystä jos niikseen tulee

126

mitä itken taas
munhan pitäis muistaa kiittää
paljon oli huonoa
no joo 
se kyllä riittää 
ja vasta paljon myöhemmin
muistan kaiken joka joskus oli paljon paremmin