17. kesäkuuta 2011

41

kalliolla paistoi aurinko.
muistan nopeasti ohi kiitävät minuutit, grillijonon.
en pysty sanomaan asioita harkiten, ikään kuin oksennan lauseita suusta.
laukut on pakattu.
nousen barrikadeille, sieppaan ystävän kyytiin.
musiikki soi, kahvia kuluu kuin huomaamatta.

tiskaan.
kiipeän toppilanmäelle puhaltamaan saippuakuplia ja mietin onko saippuakuplilla luonnonvalinta käytössä.
tuskin, koska ne eivät ole eläviä.
mäelle kiivennyt pikkutyttö huutaa kuplista isälleen.
isi kato kuplia.
nousen ja lähden kävelemään graffitisilmiin tuijotellen.

maanantaiaamuna nousen ilmaan.
laskeudun roomaan.




yöllä olen kiinnostunut arkkitehtuurista. 
hotellihuone on paras kun se ei ole niin hieno. 
suihku ja fööni ovat hassuja. 
se on parasta. 




lentokenttä on hullu paikka. 






tosca-oopperan tapahtumapaikkoja riitti. 
paljon vanhoja taloja. 
mietin miten ne on onnistuttu säilyttämään. 
syön palapizzaa ja yritän olla ajattelematta jalkoihin puhjenneita rakkoja. 





koko kaupunki on täynnä kaikkea mitä ihmisen pitäisi nähdä. 
kirkkojen ja muiden rakennusten katot ovat ihmeellisiä. 
kerjäläisiä on paljon, ihmisiä vilisee kaupungissa kuin mehiläisiä mehiläispesässä. 




ruoka ja jäätelö ovat täydellisyyttä. 
puluja on paljon. 
lämpötilat ovat korkealla. 
emme suostu tekemään ostoksia kaupoissa, jotka näyttävät turhan asiallisilta. 




näimme kaikille jumalille omistetun temppelin. 
paljon suihkulähteitä. 
kirpputorin olivat poliisit sulkeneet. 
päässäni kehittyi villejä mielikuvia miksi. 



hiekka oli mustaa, vedessä oli virran varrella kuolleita kaloja. 
aurinko oli pilvien takana.


vedenpinnan nousu ja ilmastonmuutos ja maailmanloppu aiheuttivat lopulta kalojen kuoleman. 




italialaisessa maalaiskylässä talot ovat pieniä ja kiinni toisissaan. 
hautausmaalle ovat pulut tehneet pesiä. 
en voi keskittyä, sillä kauniiden yksityiskohtien määrä hajottaa järkevän ajattelun. 




ostin myös viagrajäätelöä. 
se oli hassua. 
monet miehet olivat myös hassuja. 
päästelivät lintuääniä ja nappailivat kiinni nilkasta. 








joinakin päivinä väsytti tavallista enemmän. 
käytettiin ruokakauppaa paljon. 
sama kyllästynyt myyjätäti katseli kun ostimme aina samaa conad-colaa. 
kävin suihkussa kolme kertaa päivässä. 
puistossa oli tumma nainen humalassa. 




melkein näin lady gagan ja pride-kulkueen mutta en nähnytkään. 



roomalaiset ovat olleet kovia rakentamaan. 
colosseum oli valtava. 
patsaista tosin oli jäljellä vain palasia. 



kermakakku pilasi näkymät maailmanlopun capitoliumin kukkulalta. 
kirjoitin postikortin ja ostin kissakalenterin. 
siksi roomalaiset vihaavat kermakakkua. 





illalla syötiin pitsaa. 
se maistui hyvältä. 






tulin kotiin. 
purin matkalaukun. 
pyöräilin töihin. 
olin ylpeä museotyöntekijä jolla oli oranssi sadetakki ja eväänä maustamatonta jogurttia. 
istuin pitkään ystävien kanssa pöydässä. 
söin ensimmäistä kertaa koko lautasen tyhjäksi puikoilla. 
kävin kirjastossa ja lainasin liikaa kirjoja. 
tulin kipeäksi. 
katsoin neljätuntisen eeppisen elokuvan. 
väsyin. 


mitä voit tehdä nyt heti muuttaaksesi asioita? 
rakastan kesääni. 
se on juuri se tietyllä tavalla maaginen pyörän puolityhjistä renkaista kuuluva pihinä, tien varrella kasvavat kukat ja konservointitilan rauhaisa ilmapiiri sekä pöydällä lojuva hirvenpää. 
sekä kaunis kaupunki nimeltä rooma, josta en huonon olon vuoksi jaksanutkaan kirjoittaa mitään ihmeellistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

sano jotakin