20. kesäkuuta 2011

43

ikkunoiden eteen on vedetty sälekaihtimet.
en ole taaskaan saanut viime yönä unta, sillä oudot ajatukset valvottavat minua ja pakottavat keittiöön juomaan appelsiinimehua.

avaan hitaasti banaanin kuorestaan.
hautaan pään käsiin.
en jaksaisi syödä.

herään ääneen, joka humisee.
kaatosateet ovat tulleet.
erotan sateen keskeltä sen yhden äänen, kun vesivirta valuu metalliränniä pitkin teille tietymättömille.
en voi nousta, koska en halua ajatella takkupesäksi tihentynyttä nutturaa niskan alla.

kello 0930 nousen vihdoin, heitän sadetakin niskaan ja hyppään Esteri-naistenpyörän selkään.
katselen maailmaa sadepisaroiden peittämien silmälasien läpi - se näyttää odottavan jotakin.
pyörän satula on märkä, ylämäissä hiki virtaa villatakkiin.
anna noiden raskaina riippuvien lehtien odottaa minulle jotakin tapahtuvaksi - anna.
puut ovat unisia, ruohonkorret kääntävät kylkeä ja hymyilevät.
kiidän alamäkeen kiiltävällä asfaltilla, ohitan nopeusrajoituskyltin ja poljen eteenpäin alamäen antamalla vauhdilla voimieni takaa.


keskellä nuhan keskeltä hiipivää viileyttä, hymyilen eiliselle muistolle.
kämppäemännän vaatteet - kävin kaksi kertaa tukilla keskellä lampea.
pysyin tasapainossa, toisella kerralla pulskahdin uimaan.
rannalta mies huutaa että tiputa tyttö ne pojat sieltä tukilta.

pulpahtaminen vedenpintaan.
ruutumekko nousee ympyärksi ympärilleni.
ihme kyllä, meikkini on melkein ennallaan.
iltapäivällä syön väsyneenä vohveleita työpaikan kahvihuoneessa ja esittelen itseni pähkinä suussa.

innostuksesta soikeana suuntasin lähimpään tiimariin ja valmistauduin huomista operaatiota varten.
tai no, operaatioita.
niitä on kaksi.

yksi.
operaatio huussin uusi elämä.
tällainen on viihtyisä huussi, jossa kaikki haluavat käydä. 
kaksi.
operaatio leikkimökin uusi elämä.
tällainen on viihtyisä leikkimökki, jossa leikkivät enää vain sukulaisten lapset. 

LCMDF - Something golden 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

sano jotakin