18. kesäkuuta 2011

42

nojaan tuolin selkänojaan ja kaadan oransseilla kukilla koristettuun mukiin appelsiinimehua.
sieltä se tulee.
kaatosade.

menen ulos ja katselen kuinka kaikki kasvaa kohisten.
kukkia ja ruohoa ja heinää.
niitä on tullut niin paljon, ne peittävät vanhat polut.
kuljen niissä, ne kietoutuvat jalkojeni ympärille kun jatkan matkaani kohti rantaa.
laahustaen kuin aliarvostettu mörkö.
taivas ennakoi uutta sadetta.


omalla viehkeällä huolettomuudellaan koira kaataa kukkaruukkuja ja yrittää ymmärtää krokettimailan merkitystä. 


huokaisen ja uppoan ajatuksiin
olen vieläkin vähän kipeä.
toiveita paluusta vanhalle rautatieasemalle ei ole.
avaan television, katson yhdentekevää teematietoa.
pesen vessoja ja lajittelen pyykkejä.
käperryn norsukuvioisissa haaremihousuissa sängylle lampaantaljan päälle ja tartun englanninkieliseen romaaniin.
yritän hyväksyä sen, etten voi ymmärtää jokaikistä sanaa enkä välttämättä jokaikistä lausettakaan.

huoneeni tyhjän seinän pelasti vanha opetustaulu myöhäisestä rautakaudesta.
luen piilomaan pikku aasia.
kiistelen äidin kanssa siitä, onko hän lukenut sitä minulle vai olenko lukenut sitä itse.

"Pikkuaasi ja Korppu-koira ja pikimusta kissa pinkoivat minkä käpälistä pääsivät kaupunginportilta Hulinakaupungin kapeille kaduille. "Seis seis", huusi kettuvartija heille, mutta toverukset vain paransivat vauhtia ja katosivat kettuvartijan näkyvistä katujen vilinään. He juoksivat hännät suorina eteenpäin ja tulivat läähättäen ison rakennuksen eteen jossa luki: HOTELLI HUVITUS HUIPUTUS, TULKAA SISÄÄN VAAN. - Kaikki kolme pujahtivat kiireesti sisään. Suuressa hallissa humisi aikamoinen hälinä. Musiikki soi ja karusellit pyörivät ja keinut keinuivat ja leikkiautot surisivat. Kaikkialla oli vieri vieressä jäätelökioskeja ja punahäntäisiä kettuja seisoskeli laiskasti silmät viirussa hallin seinämillä. "Olkaa hyvin varuillanne, älkää syökö yhtään mitään", varoitti musta kissa ystäviään vieläkin hengästyneenä. "Koko hotelli on pelkkää huiputusta ja mehuansaa." "No, miksi sitten tulimme tänne?" tiuskaisi pikkuaasi vihaisesti tungoksessa, kun musta kissa hinasi heitä eteenpäin. "Tulimme siksi, että sinä tarvitset apua ja täällä jossakin on kaksi ystävääni hissikissaa jotka voivat auttaa. Heillä on salahissi jossakin ping-pong-pöydän alla. Meidän on löydettävä pian ping-pong-pöytä. Etsikää, pitäkää silmänne ja korvanne auki." 


stressaannun kirjojen pian umpeen menevästä laina-ajasta.
no, voinhan taas tehdä tihkusateisen pyöräretken kirjastoon liskokuvioisessa villapaidassa uusimaan lainat.
ja kirjaston alamäen voin laskea juuri niin kovaa kuin itse haluan.
se on jyrkkä mäki.

nyt siirryn pitkästä aikaa musiikin ja transkriptioinnin pariin.






Röyksopp - You don't have a clue

(tällaisen kivan pienen yllätyslevyn löysin roomalaisesta levykaupasta.
tulee mieleen pieni huone ja viisi ihmistä istumassa lattialla pimeyden laskeutuessa sisäpihan asvaltoiduille alueille, joilla tuhannet jalat ovat ennen meitä kulkeneet. )

1 kommentti:

sano jotakin