8. tammikuuta 2012

70

asioita jotka saavat minut syttymään ja innostumaan:

teiden nimet, pikku prinssit, puutalot, färsaaret, tiskaaminen, maustamaton jogurtti, jäljet puhtaassa lumessa, autopesulat, kirkkaat valot, sointujen lisäsävelet, rikkinäiset kangaskassit, huussit, mäyräkoirat, kallion tyttöjen talo, epäturhat kyyneleet, taidenäyttelyt, ilo ystävän puolesta, uudet löydöt, kevät, villapaidat, baletti, ilmaispostikortit, kuvaton, cafe alegria, isosisko ja sen sipulikeitto, oma huone, matkustaminen, tyhmä euforia, kirjat, märät kadut ja niiden kanssa kumisaappaat, buzz aldrin, junat ja metsät, saksofoni, kirjoittaminen, kynttilät ja kainalot, lapsuuden muisteleminen, finnien puristeleminen, uimahallin vesi, teenjuonti, hajottavat jutut, äiti ja leipä, tilanteeseen sopivat biisit, halaukset, mikko nikulan vitsit, ratikkapysäkkien nimet, pohjalta nouseminen, yllättävät kohtaamiset, hyvät laulupäivät, sade, hyvät yöunet ja toisaalta myös valvottu yö, tulevaisuuden suunnittelu, viininlehtikääryleet, absurdit puhelinkeskustelut, muratin kasvu, eväsretket, uudet sukkahousut, maisemat junien ja bussien ikkunoiden takaa, lautapelit, ikkunalaudat joilla voi istua, kansanmusiikki livenä, kaikenlaiset pellot, kartat ja varsinkin lontoon metrokartta, täydet nenäliinapaketit, kalliolla istuminen, pyörät ja varsinkin niiden tarakat, musta kahvi, pikku tiikeri, pikku karhu ja niiden kaverit, steppikenkien ääni, tyhmät sananlaskut, ihastumisen tunne, haaveilu, uudet ideat, ääneen lukeminen, hedelmän jakaminen kaverin kanssa, oranssi sadetakki, askartelu, facebookin kaveripyynnöt, ne tietyt aamut kun ilmassa on jotain, lakritsipastillit, vanhojen päiväkotien pihalla seikkaileminen, sopivasti irstas huumori, turvavyöhykkeeltä poistuminen, helsingin julkinen liikenne, kirjeiden ja lahjojen saaminen, katoaminen.

2 kommenttia:

  1. :) Yleensä en lue litanioita läpi, mutta tätä olisin jatkanut jostain kumman syystä mielelläni pidempäänkin. Mutta hei: Kansamusiikki livenä? :O no can do! ;) Tyhmät sananlaskut saavat minut myös näkemään punaista ja Lontoon metrokartta silloin kun olen itse siellä ytimessä testaamassa selviytymistaitojani. Kuvana ko.kartta on toki hieno taideteos! Turvavyöhykkeeltä poistuminenkin on jollain tapaa mukavaa vasta jälkeenpäin, vähän samaan tapaan kuin liikuntasuoritus: endorfiinit tuppaavat puskemaan pintaan vasta kun ensin on otettu muutama kivulias ja ahdistava ensiaskel :>

    Kiva postaus! Mukavaa vuoden alkua sinulle!

    VastaaPoista

sano jotakin