75

kirjastojen kirjahyllyt eri puolilla maailmaa ovat täynnä kirjoja, jotka käsittelevät solmujen solmimista. 

sitä, miten narun päät täytyy asettaa toistensa lomaan. 

sitä, millainen solmu mihinkin tilanteeseen sopii. 

solmun solmimiseen on monia eri tapoja. 

mutta niissä kirjoissa on kuitenkin todennäköisesti hyvin vähän lukuja siitä, kuinka solmun voi avata. 

en tiedä, en ole jaksanut perehtyä aiheeseen. 

se on hyvin ikävää. 

sillä minä olen nyt solmussa. 

en tiedä, miten päin olisin, jotta voisin vääntyä takaisin suoraksi naruksi. 

etsintäkuulutan siis kahta ihmistä, joista toinen voisi tarttua käsiini ja toinen jalkoihini. 

he voisivat vetää minut suoraksi, jos olisin vetosolmussa. 

toisaalta, en osaa luokitella solmuani, joten vetosolmu on vain yksi miljoonasta vaihtoehdosta.

....vai kuinka paljon niitä solmuja nyt onkaan olemassa? 

tai, ehkäpä tämä on parempi: 

etsitään näppäräsormisia solmunavaajia. 

sellaisia, jotka näkisivät heti, miten naru on mennyt eri lenkeistä ja asettunut sekavaksi vyyhdeksi. 

sellaisia, jotka selvittelevät vaikkapa ikään kuin työkseen kuulokkeiden solmuja tai aukovat sotkeutuneita lankakeriä. 

sellaisia, jotka jaksavat kiskoa auki tiukimminkin kiristetyt naruviritelmät. 

no niin. 

palkkioksi vaikka korvapuusteja (itse leivottuja) ja kahvit (itse keitetyt). 

riittäähän se yhden solmun avaamisesta? 

en haluaisi uskoa, että kyseessä on umpisolmu. 

ja eikös senkin voi sitä paitsi saada auki, jos oikein kovasti yrittää? 

todellisuudessa veikkaan yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä, ettei ilmoituksista ole tässä suhteessa apua. 

siksi haen ratkaisua niistä edellämainituista korvapuusteista, johannes brahmsin intermezzoista ja porokuvioisesta villatakista.