2. maaliskuuta 2012

73

juot kahvia etkä tarjoa minulle tippaakaan. 
menettäisit vain yöunesi, sanot. 
mutta yhdeltä aamuyöllä pitää mennä oritkariin. 
rekka tulee sinne. 
haukottelen varmasti autossa, nojaan ikkunalautaan turhautuen niistä loputtomista tavarakiloista takaluukun takana. 
kun odotamme. 
en ole koskaan ennen ajatellut että rekka olisi vaihtoehto saapua tänne. 
minun tyhjiökaupunkiini. 
keittiön pöydälle jää viesti. 
minäkin tarvitsen jonkun, jolle kirjoittaa sellainen. 
"pyyhe on kylpyhuoneessa, jos haluat suihkuun." 

katsomme yksi toisensa jälkeen typeriä elokuvia, joiden juonesta en ymmärrä mitään. 
en ymmärrä, miksi salattujen elämien hahmot ovat niin typeriä ja kuvittelevat joutuvansa vankilaan seksistä alaikäisen kanssa tai miksi ryhdyn puhumaan syvällisiä vain viimeisenä iltana. 
minun tyhjiökaupungissani. 
täällä ei ole ilmaa hengittää normaalia, tukahduttavaa happea. 
täällä voi olla äänien ulkopuolella ja suunnitella rauhassa tulevia aikakausia ja historiallisia käännekohtia. 
(voi myös miettiä, mitä seuraisi, jos jumalan oikeuksilla tappaisi sängyn alla elävän tuntemattoman likayhdyskunnan poliittisen johtajan.)

vaatteet ovat kuivuneet, laukun vetoketju suljettuna, sen hereilläpysymisen onnistuminen vain minusta kiinni. 
voi pientäkin pienempää pikkusiskoa tyhjiökaupungissa, viimeisiä tunteja ja ikävän ja samalla myös jännityksen täyttämiä minuutteja - milloin olisi aika nousta ja kävellä reippaana bussin ovesta ulos, purkaa tavarat ja olla taas elossa? 
toivottavasti ei ikinä. 
tai ainakin vasta ensi viikon jälkeen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

sano jotakin