40

ulkona pimenee.
kello on liian paljon.
patjalle ovat kasautuneet paluumuuttolinnun matkakassit ja seuraavaa suurta matkaa varten pakatut nyssäkät.
aurinko laskee ja ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen tunnen halua itkeä.
ihan kuin sille olisi nyt oikea hetki.

terhi kokkonen laulaa, olen melkein kuin uusi.
syön viimeisen valkohomejuustopalasen.
kun olen kiva ja ystävä muille, voivat muutkin olla ystäviä ja kivoja minulle.

sunnuntai-iltana kyytiläinen antaa viisi euroa minulle vaikken haluaisi.
hän polttaa tupakan ja hymyilee.
odotan niin kauan että energia loppuu, kipuan ylös ja päätän että tänään on en välitä itsestäni -päivä.
niitä on viimeisen työrutistuksen aikana ihan liian usein.

latureita, pusseja jotka pelastavat taskuvarkailta, rahaa, vastuuta ja puhtaita alushousuja.
käärin käsivarret polvien ympärille, en osallistu keskusteluun.

silta on pystyssä.
koko iltana en ole syönyt kuin juustoa.

aamuherätys on viideltä.
suomeksi: en nuku tänä yönä.

Scandinavian Music Group - Hautojen yli

39

viikonloppuna pääsin vieraille kallioille. 

ja moniin muihinkin paikkoihin. 

tuntui kuin olisi ulkomailla. 

ja enemmän kuin koskaan elossa. 

pimeinä öinä voimalaitoksen valot loistavat. 

istumme kallioilla. 

meidän pihalla on varis joka sanoo jotain ihan väärää. 

kerrostalon etuovella on suuteleva pari, kun nousemme autosta. 

näen haagan ja vantaan. 

en edes muista kuinka monen exän pihassa kävimme kääntymässä. 

bändi soittaa. 

viime hetkellä poninhäntäinen mies tunkee kameran linssin eteen. 

laulaja heittelee kitaraansa yhtä sekavasti kuin vantaan eriväriset rivitalot. 

kiipeämme valtavalle mäellä ja mietimme, missä kulkee helsingin ja espoon raja. 

lenkkeilijöitä ja auringonlaskua on paljon. 

otan esitteen nimeltä homo-, lesbo- ja binuoren vanhemmille. 

kysyn kommunisteilta mitä he ajavat. 

kato netistä. 

kirpputorilla myydään sadan euron farkkuja viidelläkymmenellä sentillä. 

raitiovaunusta astuvalla miehellä on ruusu. 

mietin kuinka onnelliseksi joku kohta tulee. 

valtava hiekkaranta. 

pimeää ja kylmää vettä. 

kirjoitan lisää viikonlopusta sitten kun aikaa on lisää. 

lauseessa oli kaksi kertaa sana lisää. 

'

Felix Zenger feat. Asa & Kari Tapio - Pitkät päivät täällä

38

tänään tein sen ihan tietoisena siitä että tein sen.
nimittäin jätin hiukset auki.
valitsin myös tahallani ne kaikkein reikäisimmät, vappuaatolta ylijääneet sukkahousut.
jätin meikkivoiteen pois.
kumma juttu, että näin yksinkertaisilla asioilla on vaikutusta siihen, että voin olla ylpeästi tänään välittämättä siitä vaikka näytänkin siltä että kuulun katuojaan.
ehkä.

viime yönä avasin kaapin perukoilta löytämäni kiinalaisella silkillä päällystetyn kirjan.
en ollut kirjoittanut siihen enää moneen vuoteen.
ja kuin yhtäkkisen hämmennyksen lamauttamana, aloin raapustaa kynällä teräviä, välillä sivuun reunaa kohti leviäviä kirjaimia.

kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
tai no, tuo on kärjistettyä.
ehkä kaikki olikin samalla tavalla kuin ennen.

(onko rakastuessa enemmän merkitystä sillä, että ajattelee toista ja toisen tunteita ja haluaa toisen parasta, ihan sama mitä se onkin vai ajattelee haluavansa toisen itselleen ja sitä kautta ajattelee itsensä parasta?
vai onko millään rakastuessa konkreettista merkitystä paitsi teoilla?)

pimeys laskeutui hitaasti.
hartiaan särkee, kovaa.

sisälläni on jokin aukko, joka on sulkeutunut.
aukon sisällä olleet ajatukset on nyt saatu päätökseen.
tavoitin juuri sen hetken, mitä buzz aldrin halusi.
ja mitä hän uskalsi.

silti yritän olla olematta liian ylpeä.
voihan olla mahdollista ja onkin, että monet asiat tulevat vielä horjuttamaan minua.
siinä ei olisi mitään uutta.



nyt taidan lähteä.
tekemään niitä asioita, joissa on jotakin järkeä ja jotka ovat oikeasti minulle tärkeitä.
heihei ja hyvästi.
näemme vielä.
jos ei muualla, niin ainakin unissani.

ja kirjoituksissani.
niistä asioista joita minulle tapahtuu.
ei ole merkitystä sillä, ymmärtääkö niitä kukaan.
ei minulle.

Black Eyed Peas - Just can't get enough

37

"tiedätkö mitä? 
pidän sinusta. 
pidän sinusta ihan tavattomasti. 
uskotko?" 
"uskon. 
etkä ole ainut. 
aika monet muutkin pitävät minusta. 
ja aika paljon." 
"olet oikeassa. 
pienin askelin eteneminen tuotti tulosta. 
sanoinhan niin." 
"tuota et kyllä sanonut. 
se oli joku muu. 
ehkä äitisi." 
"hupsis, sehän olikin hän." 
"nyt kun olen ottanut tarpeeksi monta askelta, voidaanko ottaa yksi iso harppaus." 
"taidan tietää mitä ajattelet... niin kuin aina." 
"niin kuin aina. 
ajattelen elenan ja rosan matkaa tove janssonin novellissa." 
"suurta matkaa?" 
"suurta matkaa." 
"kuulostaa siltä, että olet taas tänään tulossa meille." 
"se olisi ollutkin seuraava sanomani lause. 
onhan sinulla karttakirja?" 
"on. 
tarvitsin sitä maantiedon tutkielmaa varten." 
"odota, käyn listan läpi. 
karttakirja, karkkia, taskulamppu, lämmin huppari... kaikki löytyy." 
"meidän täytyy nukkua lattialla. 
muuten en suostu." 
"ehdottomasti. 
ja tahdon matkalle tarpeeksi postikortinkirjoitusaikaa. 
se on tärkeää. 
että voi kertoa muille millainen matka on vaikka suoraan matkalta. 
se myös osoittaa välittämistä. 
postikortin saajalle tulee siitä hyvä mieli." 
"olen samaa mieltä. 
mutta milloin me sitten lähdemme?" 
"ajattelin, että sitten kun kesätyöt loppuvat. 
silloin meillä on rahaa ja aikaa." 
"mitä äitisi sanoo?" 
"hän antaa minun varmasti lähteä sinun kanssasi. 
ja voimmehan ottaa jonkun toisenkin mukaan. 
tiedän itse asiassa, kenet." 
"kerro heti. 
en halua ketään idioottia joka hidastaa, haluaa käydä vain tietyissä kaupoissa ja lähtee suuttuessaan kävelemään pois ja katoaa." 
"ei hän ole sellainen. 
kerron heti kun päästään teille." 
"selvä homma. 
oletko pyörällä?" 
"olen. 
pääset tarakalle, jos et kilju matkan aikana." 
"en minä voi luvata sitä. 
sinun ajamisestasi ei koskaan tiedä." 
"sitten et pääse tarakalle. 
tämä on diili." 
"pakko sanoa vielä kerran: olen ylpeä sinusta. 
ylpeämpi kuin tiedätkään." 
"niin minäkin sinusta. 
yhdessä me aina onnistumme. 
joka kerta." 
"no niin, ota laukkusi. 
nyt mennään. 
jos näet auton, älä huuda. 
se on vain auto, näetkös? 
ne eivät ole aina vaarallisia, jos niitä kohtaan käyttäytyy oikein." 




Black Eyed Peas - XOXOXO

36

roskalaatikon päällä on sininen kenkä.
olen varma että joku on siellä nukkumassa.
laivassa soi iskelmä ja ohi kävellessäni yritän saada kappaleesta kiinni.
naurattaa.
helpottaa.
sanon ystävälleni ikään kuin ohimennen, että haluan nähdä hänet vielä monen monta kertaa.

tulen kotiin eikä missään ole ketään.
avaan television ja kuin sattumalta avaan tallenteet -valikon ja buzz aldrin - taviksena olemisen taito -sarjan viimeisen osan.
katson, kuinka mattias saa vähitellen kaiken liikkumaan kohti järjestystä.

istun nojatuolissa.
mieleeni ei tulekaan sellaista ajatusta, että haluaisin vaihtaa ohjelmaa.

onnentunne sisälläni kasvaa.
päätän kuitenkin varastoida osan siitä kirjoituspöydän laatikossa olevaan muovipussiin.
riittää sitten huonoihinkin päiviin ja muihin hankaliin tilanteisiin.
olen varma, että se lisääntyy itsekseen, mutta onneksi muovipussi antaa tilaa.


"minulle kävi paremmin kuin aldrinille.
hän menetti otteensa.
aldrin unohtui gramma grammalta.
buzz aldrin katosi myllerrykseen.
hän oli surullinen.
niin kauhean surullinen tietämättä miksi.
hän söi pillereitä kyetäkseen nukkumaan ja nousemaan ylös.
aldrin joi kaiken minkä sai käsiinsä.
kaiken nestemäisen.
ja vaimo käveli ulos ovesta, eikä palannut enää.

olen aina tavoitellut sitä hetkeä, mutta en saa sitä kiinni, vaikka tiedän sen olleen.
sitä sekuntia, kun aldrin tajusi, että väliäkö sillä, vaikkei hän pystykään lentämään kauemmas kuin on jo lentänyt.
yritin tavoittaa sen hetken, jolloin buzz aldrin uskalsi viimein viedä ajatuksensa päätökseen.

vaatii valtavasti tahdonlujuutta, onnea ja taitoa, jotta voi olla ensimmäinen.
mutta vaatii jättimäisen sydämen olla numero kaksi."

-minisarjasta Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito


David Bowie - Space oddity

ps. äkillisen innostuksen vuoksi linkittämäni kappaleen kuuntelukertojen raja spotifyssa taisi mennä rikki.
no, ostan levyn.

35

joka paikassa on purkamattomia erivärisiä kangaskasseja joissa on mustan ja punaisen sävyjä.
janottaa hurjasti.
olen viettänyt päivän juoksemalla paikasta toiseen, laulamalla ja olemalla asiallinen.

ai niin ja syömällä liikaa kettukuvioisilla papereilla päällystettyjä karkkeja.

syventyminen tohtori zivagon elämään perheineen jurjatinissa.
ja niin edelleen.


Rihanna - Unfaithful

(ps. petyin tähän levyyn.
no jaa, ei tuo mikään yllätys nyt ollutkaan.)

34

"hiukseni kastelevat tyynyliinan. 
ne ovat ihan märät." 
"niin minullakin. 
ja väsyttää ihan valtavasti. 
mutta päästiin sentään vielä takaisin." 
"kuule... mietin vieläkin sitä tyttöä, joka rikkoi punaviinipullon tiskialtaaseen." 
"emme me nähneet häntä. 
hän oli mennyt jo kotiin nukkumaan ja voi varmasti hyvin." 
"ei ole kyse siitä. 
vaan siitä, että... että muillakin on vaikeaa. 
että muillakin on ylitsepääsemättömiä esteitä. 
ei suurempia tai pienempiä kuin minulla. 
samankokoisia. 
ei toisten esteitä voi arvostella tai sanoa, että minuun verrattuna se on jotenkin pientä." 
"totta. 
mutta sehän on aivan luonnollinen asia. 
harvan ihmisen elämä on loppujen lopuksi niin helppoa koko ajan. 
se vain näyttää siltä. 
ihminen, joka sinusta näyttää saavuttavan kaiken, mitä haluaa, voi todellisuudessa kokea itsensä aivan eri tavalla." 
"tiedän sen. 
tajusin sen, kun kuulin että jotkut ajattelevat minun olevan hyvä kaikessa mitä teen. 
silti minulla on vielä paljon opittavaa. 
niin paljon, että joskus tunnen hukkuvani siihen." 
"onneksi sinulla on myös paljon aikaa, niin voit jakaa opittavan asian järjestelmällisesti, eikä kaikkea tarvitse omaksua kerralla." 
"seuraavalla kerralla, kun ajattelen että kaikki muut ovat parempia ja selviävät elämisen haasteista paremmin kuin minä, niin muistan tämän keskustelun." 
"hyvä diili. 
silloin kannattaa yleensä myös syödä appelsiini tai banaani." 
"totta. 
olen huomannut, että niillä on sellainen vaikutus. 
tulee parempi olo ja kaikki sujuu jälleen." 
"tärkeintä on silti se, mitä pään sisällä tapahtuu, eikö niin?" 
"mmmh." 






Mew - Hawaii