36

roskalaatikon päällä on sininen kenkä.
olen varma että joku on siellä nukkumassa.
laivassa soi iskelmä ja ohi kävellessäni yritän saada kappaleesta kiinni.
naurattaa.
helpottaa.
sanon ystävälleni ikään kuin ohimennen, että haluan nähdä hänet vielä monen monta kertaa.

tulen kotiin eikä missään ole ketään.
avaan television ja kuin sattumalta avaan tallenteet -valikon ja buzz aldrin - taviksena olemisen taito -sarjan viimeisen osan.
katson, kuinka mattias saa vähitellen kaiken liikkumaan kohti järjestystä.

istun nojatuolissa.
mieleeni ei tulekaan sellaista ajatusta, että haluaisin vaihtaa ohjelmaa.

onnentunne sisälläni kasvaa.
päätän kuitenkin varastoida osan siitä kirjoituspöydän laatikossa olevaan muovipussiin.
riittää sitten huonoihinkin päiviin ja muihin hankaliin tilanteisiin.
olen varma, että se lisääntyy itsekseen, mutta onneksi muovipussi antaa tilaa.


"minulle kävi paremmin kuin aldrinille.
hän menetti otteensa.
aldrin unohtui gramma grammalta.
buzz aldrin katosi myllerrykseen.
hän oli surullinen.
niin kauhean surullinen tietämättä miksi.
hän söi pillereitä kyetäkseen nukkumaan ja nousemaan ylös.
aldrin joi kaiken minkä sai käsiinsä.
kaiken nestemäisen.
ja vaimo käveli ulos ovesta, eikä palannut enää.

olen aina tavoitellut sitä hetkeä, mutta en saa sitä kiinni, vaikka tiedän sen olleen.
sitä sekuntia, kun aldrin tajusi, että väliäkö sillä, vaikkei hän pystykään lentämään kauemmas kuin on jo lentänyt.
yritin tavoittaa sen hetken, jolloin buzz aldrin uskalsi viimein viedä ajatuksensa päätökseen.

vaatii valtavasti tahdonlujuutta, onnea ja taitoa, jotta voi olla ensimmäinen.
mutta vaatii jättimäisen sydämen olla numero kaksi."

-minisarjasta Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito


David Bowie - Space oddity

ps. äkillisen innostuksen vuoksi linkittämäni kappaleen kuuntelukertojen raja spotifyssa taisi mennä rikki.
no, ostan levyn.