raitiovaunuun oli sammunut kaksi poikaa.
kun kuulin koiraa ulkoiluttaneen naisen tarinan, suupielet kääntyivät hetkeksi ylöspäin.
vain ruisleipää.
ja hamppukeksejä.
paketissa luki cannabiscuits.
kahvilassa oli mysliä ja jogurttia.
paleli.
juhlakengästä irtosi rusetti.
katsoin joel melasniemeä tupakalla.
penkillä oli epämukava nukkua.
siksi en nukkunut.
katsoin maisemia ja elin.
menimme ja toistelimme mennessämme kulunutta fraasia:
pikku-huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja.
kaikki ihmset olivat kuin jostain tv-sarjasta.
suklaakeksien sisällä oli hilloa.
parvekkeella kasvoivat kukat.
sängynpeitolla oli mandoliini.
koira halusi että tappelen sen kanssa vaaleansinisestä yksisarvisesta.
menin lautatarhankadulle ja etsin sieltä raitiovaunun.
hankin matkakortin ollakseni katu-uskottava, koska en halunnut hävetä.
vain kommunismi oli vaihtoehto kaikelle.
paitsi kiinalaiselle naiselle vaihtoehto oli huutaminen pojalle.
et sinä osaa laskea kassaa.
kaikki oli kiinni.
kylkeen pisti.
punapipoinen mies liikkui rullalaudalla ja pysähtyi liikennevaloihin.
pidin puhelimen kiinni.
aurinko ja humalaiset eväsretket.
kuhmuiset torvet.
metrilakut.
viime yönä kahdeksan nuorta kuulemma kuljetettiin sairaalaan.
elämäni paras aika on vielä edessä.
iltaisin ei saisi ajatella.
mutta pitää eksyä jotta löytää takaisin.
tai kääntää vaatteet nurin.
ja maata hiljaa.
edes vähän aikaa.
maisemat vilistävät.
autot ovat meitä nopeampia.
rintani ovat liian pienet tuubitoppiin.
aika kulkee.
päivä laskee mailleen.
kirjastosta ei löydy sitä mitä etsin.
laitan suihkun päälle.
kirjoitan pitkän viestin.
muistan asioita.
nukun paljon.
pään ympärillä on rengas, jota kiristetään koko ajan.
sattuu, menen nukkumaan.
herään ja tunnen saamattomuutta.
menen takaisin nukkumaan.
täytän veroilmoituksen ja syön paula-vanukkaan.
Rihanna - Rehab
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin