vaikka tuskin pääsin lauluni alkuunkaan
--
minä tahtoisin aikaa ajatella
ja jotain jota ei edes aika voi kuluttaa"
farkkujen polvista kohoavat nöyhdät ja suussa maistuu lakun ja riisipuuron sekoitus.
näen, kuinka ihmiset istuvat kallioilla ja valo kulkeutuu heidän hiuksiinsa.
meikkivoide valuu hitaasti poskia pitkin ja kuluu pois.
illan pimentyessä valot rannoilla pienenevät.
minäkin pienenen ja muutun likaiseksi.
olen piste joka kirjoitetaan lauseen loppuun.
jousi kiristyy.
se odottaa rastin muotoista merkkiä taivaalta ja jotain, mitä se toisi tullessaan.
keskityn.
nyt en saa epäonnistua enkä muuttaa itseäni väärin.
etten kasvaisi kieroon.
enkä kuolisi sukupuuttoon.
musiikki kymmenen senttimetrin päässä tuoksuu kylmältä ikkunalasilta ja tupakalta.
hieraisen nenääni, ettei se tulisi tänne asti.
seinillä roikkuu munia ja luurankoja.
jonathan kehottaa myymään äitinsä.
pieniä, pienen pieniä asioita.
niihin keskityn.
sulkakyniin, kirjoihin, play-nappuloihin, nilkkasukkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin