oikean lapaluun luona olevat lihakset kipeytyvät hitaasti ja puuduttavasti.
nälkä.
suomalaisista pianokappaleista ja niiden vaikeudesta tulee melkein itku silmään.
avaan polkupyörän lukon ja teen pitkästä aikaa läksyt uusista koulukirjoista.
taas epätoivoinen lupaus joka kumoutuu viimeistään ensi viikolla.
lauluääntä ei tule heti aamusta.
asunnossa podetaan jotain oksennustaudin tapaista.
illalla menen konserttiin.
flyygelin sisältä tulee valo.
kaikki laulavat kauniisti.
yksi kappale on sellainen, että olisin halunnut levittää laulajan meikit, sotkea hänen hiuksensa ja laittaa taustalle loputtoman vesisateen ja asfalttitien.
balladit ovat hauskoja.
ja kaikki muukin.
varsinkin vapaaehtoistyöhön ilmoittautuminen.
äitini sanoi joskus, että elämän tarkoitus ei ole tulla onnelliseksi.
elämän tarkoitus on tehdä muut onnellisiksi.
oma onnellisuus tulee sen sivutuotteena.
en vain oikein tiedä, kuinka voisin ilahduttaa muita.
aloitin taputtamalla konsertin esiintyjille, joka ikiselle.
mutta toisaalta, sehän on perinne.
lasketaanko sitä?
teetä, rommisuklaata, mantelisuklaata, SE tuoksu.
haluan siihen huoneeseen istumaan moneksi tunniksi - yksin, haistelemaan sitä tuoksua ja miettimään jokaista pientä osa-aluetta, mistä se tulee.
ja jälleen kerran kaiken takia, koen sen: en suorita tarpeeksi.
piti mennä soittamaan.
jälleen kerran aika kuluu minimiin.
tämän takia mietin usein, onko musiikki oikeasti minun juttuni.
jos se on jokin muu.
tai jos minulla ei ole juttua.
ollenkaan.
vain pyörin ja teen asioita enkä mitään niistä täydellä sydämellä.
ja kun yritän laittaa siihen asiaan sydämeni, se muuttuu suorittamiseksi.
se on väärin.
se on niin väärin.
nyt olen väsynyt.
haluaisin pestä hiukset ja käpertyä sohvannurkkaan miettimään hyviä kysymyksiä.
kuten:
onko kopiokoneella sielu?
hölmöä, tietenkään ei ole.
mutta jos kuitenkin...
jos kuitenkin on jotain, jotain siellä pinnan alla, mitä ei näe, mutta sen näissä hetkissä aina välillä tuntee...
ja jos sitä on, niin onko sitä olemassaolevana merkityksenä vai asiana jonka ihminen luo itse itselleen?
eri ihmisillä ne ovat erilaisia.
ehkä ne liittyvät jotenkin tarpeisiin.
minulle se on elossa olemista.
elossa olemista sillä tavalla kuin haluaisin.
kirjojen lukemista, maisemien katselua, pitkiä keskusteluja ja naurua, myöhään meneviä iltoja.
toisista huolta pitämistä.
aikaisia aamuja, itse tehtyä ruokaa, junia ja puheen kuuntelemista.
kalenterin täyttämistä, "mitä teet tänään" -puheluita, lakanoiden vaihtamista.
rakkaudesta puhumista, hassuja unia, aamu-uinteja.
tärkeäksi tulemisen tunnetta, tunnetta siitä, että jäät jonkun mieleen.
uusia kampauskokeiluja, sanomalehtiä, kevätöitä kallioilla.
rengaskeinuja, kaupungin valoja.
pullopostia.
autoja, tiskaamista, käsivarsia, kainaloita.
risteyksessä vastaan tulee tuttu skootteri.
lokit ovat nähneet rannalla ruokaa.
vanhat ihmiset katsovat minua pyöräilemässä ja ihmettelevät, miksei kelloni toimi.
äänet ja sanat jäävät kaikumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin