työnnän hieman liian pienet (kyllä ne käytössä venyvät) mustat korkokengät jalkaan, vedän sinisen anorakin pään yli ja lähden kävelemään auringon ja sateen sekoittamalle rannalle.
tuuli tunkeutuu hiuksiin ja muistan eilisillan valssin ja saman hetken kun istuin kävelysillan penkillä.
hymyilen typerästi, mutta en voi sille mitään.
ryöstän ruokalasta banaanin, että voin syödä sen siltä varalta, että alkaa tuntumaan pahalta.
se osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi.
ideoin yhden lontoonmatkan ystävälleni viidessätoista minuutissa.
löydän divarista risto ylihärsilän kokoelmalevyn ja tuumin, että helsinki ei ole mikään suuren budjetin kaupunki kahden viikon päästä.
legginssini ovat muuttuneet likaisiksi.
tiskaan, järjestän vaatteet kaappiin pinoihin ja imuroin.
imuri menee huonosti pienempiin nurkkiin.
maanantaina kello yhdeksän illalla päätän tehdä tiikerikakun.
menen kauppaan.
ostan korppujauhoja.
leivon kakun ja kuuntelen sigiä.
kun menen nukkumaan, olen väsynyt mutta onnellinen.
melko kliseisesti sanottu.
vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä, uusia musiikkikirjaston levyjä, lämmin huppari ja suklaasoijamaito.
ps. olen rakastunut korpi ensembleen ja siihen rentoutusleikkiin, jossa muut hierovat käsiä ja jalkoja.
Regina - En tiennyt että osaan tanssia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin