selasin velhojen historiaa käsittelevän kirjan läpi lampaantaljan päällä norjalaista suklaata syöden ja totesin, että olen ollut lapsena hullu kun olen uskonut moista soopaa keijukaisten taikapiireistä.
solisluut törröttävät ja väsymys ja mietinnät siitä ettei maailmanloppua tullut kai tänäänkään täyttävät aivot.
"mä tykkään vain mennä nukkumaan, auta tätä joustinpatjaa hukkumaan."
huomenna suuntaan takaisin kaupunkiin ja mietin miten huomisiltani kuluttaisin.
ehkä menen sillalle istumaan ja hymyilemään auringonlaskuun.
leikkimään ajatusleikkejä maisemalla.
tai sitten etsin nurmikkoa ja kävelen sen päällä paljain aloin toivoen, ettei kukaan huomaa rumia varpaankynsiäni.
katson puiden latvoja taivaan kannessa tai kirjoittaisin, jos tulisi mieleen jotakin kirjoitettavaa.
...tai tekisin pakollisia tehtäviä töitä pois alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin