27

olen jotenkin tietämättäni ja ennalta tiedostamattani alkanut nauttia ruokien laittamisesta pöydältä jääkaappiin, tiskikoneen laittamisesta päälle, sen täyttämisestä ja tyhjentämisestä, ja tiskaamisesta.
sen lomassa lueskelen boris pasternakin nobel-romaania tohtori zivago.
ja joo, onhan se uskomatonta settiä.

pitkänjäteisyyttä, elämänkokemusta ja tietoa.
sitä kaikkea boris pasternak on varmasti tarvinnut enemmän kuin paljon.
jokainen lause on kirjoitettu ajatuksen kanssa, ja se vie tarinaa eteenpäin.
silti minua suututtaa, koska kirjassa tuntuu olevan jokin taso jonka ymmärtäisin vasta jos lukisin kirjan muutaman vuoden päästä.

katselin euroviisufinaalia.
toiselta suunnalta ilmestyi juustoviipaleita, toiselta omenaviipaleita.
suomen esitys tuli ihmisten lähelle, ranskan esitys nousi korkeuksiin.
postikortit saivat hymyilemään useammin kuin kerran. '
varsinkin ne, joissa oli pieniä lapsia.
espanjan jalkapallomaajoukkueen paitaan sonnustautunut maalintekijäpoika oli niin sympaattinen, niin sympaattinen.

omat suosikkini euroviisuissa (moldova, tanska, iso-britannia jos jotakuta kiinnostaa) menestyivät ihan hyvin siihen nähden, että olin todennäköisesti monen eurooppalaisen kanssa eri mieltä.
euroviisujen katsominen on minulle hankalaa, sillä suosikin ajatteleminen omalta kannalta johtaa yleensä siihen, että alan miettiä asioita koko Euroopan kannalta, eli siis sitä, mistä ihmiset mahtavat pitää eniten sen sijaan mistä minä pitäisin eniten.
toisaalta, en tiedä onko se paha asia.

avasin tummanruskean mahonkikaapin oven ja päätin hävittää kaikki turhat ja typerät koriste-esineet.
venäläiset nuket, posliiniastia-arsenaali, ruma solmio, käyttämättömät korvakorut, kasa käsityölehtiä, jätesäkillinen ihan vain roskaa, puhelimen käyttöohjeet miljoona vuotta sitten, kirjoja joihin minulla ei ole minkäänlaista suhdetta paitsi se, että joku on työntänyt ne vain hyllyyni salaa ollessani poissa.
kirjeenvaihtoa.
koirien kanssa, kavereiden kanssa, kummien kanssa, mummojen kanssa.
itse kirjoitettuja tarinoita ilman isoja alkukirjaimia ja pisteitä.
itse toimitettuja lehtiä kamelin pylly -aiheisine sarjakuvineen.
cd-levyjä.

sanoin äidille, että ei, älä tuo kapioastioitani tänne.

nyt lattia on täynnä tavaraa ja etsin loppusijoituspaikkaa.
olisiko se aitan pimeä nurkka missä minun ei koskaan enää tarvitsisi törmätä mukataiteellisiin piirustuksiini sohvalla makaavista naisista?
kriisin aiheuttaa lisäksi jätesäkki, joka on puoliksi täynnä hiuksia, paperia et cetera.
mutta nyt tunnen itseni sata kertaa vapautuneemmaksi istuessani sängylläni ja laittaessani soimaan hyvän levyn.
(viikonlopun aikana se on ollut usein eleanoora rosenholmin uusin.


syystä että:
hyväile minua pimeä tähti vaatii runsaasti kuuntelua, koska se ei aukea heti.
minulle eleanooran tarina on vieläkin epäselvä.
teatteriesitys kaasumeren hämärän ja pimeän tähden valossa on katsottava monta kertaa.
ennalta-arvattavaa?)

The Strokes - Between love and hate