68

minulla on muovikassissa tarvikkeet sipulikeiton tekoa varten. 

löysin kaupasta myös tarjouspatonkia. 

miinus kolmenkymmentä prosenttia.

lumisadetta on luvassa. 

aikaa on viimeinkin rajattomasti. 

toistaiseksi kirkkaalla taivaalla on orionin vyö, joka osoittaa kohti koirantähteä, siriusta. 

on mahdotonta, että siriuksella asuisi ketään, sillä se on tähti eikä planeetta.

pikku prinssin tähtikin on oikeasti planeetta, vaikka sen nimi onkin tähti. 

ja juuri kun vähiten odotan, puhelimeni soi. 

tulen hetkeksi esiin. 

lumisade puhdistaa minut, likaiset valtoimenaan virtaavat hiukset. 

valot ovat satunnaisia, mutta lumihiutaleet putoavat kasvoilleni. 

"jos nousen jalkaterillesi, kannatko minua kevyesti?" 

astelen kirkkaanpunaisissa sukkahousuissa mieli kepeänä ja välillä taas raskaana puulattialla. 

älä nyt. 

hyvä siitä tulee. 

juuri tänään tuntuisi helpottavalta vuodattaa ristiriitaisia kyyneliä, täyttää teekuppi ja tuijottaa vain kauan ulos pimeyteen, joissa kaikki maat puhdistuvat lumen voimasta puhtaiksi ja uusiksi. 

hörpätä kevyesti valkoisen kupin reunalta ja rutistaa villasukkien varret syvemmälle nilkkoja kohti. 

käyttää ne monet nenäliinapaketit ja päiväkirjan sivut viimeinkin loppuun. 

repiä palasiksi joka ikinen vihainen lista, joka alkaa sanoilla to do. 

pestä kasvot lämpimällä vedellä ja mennä syvemmälle nurkkaan ja pienentyä sinne. 

unelmoida ihan vähän keväästä ja ajan kulun huomaamattomasta huomaamattomuudesta. 

olen jollakin tasolla hieman onnellinen. 

rauhallista joulua kaikille.