mietin vain sellaista että taisin juuri voittaa, vaikkei se tunnukaan kovin ihmeelliseltä.
odotin sitä huutavaa onnea, mitä voittamisesta seuraisi, mutta sen tilalla onkin vain jokin outo tunne.
en ole hengittänyt moneen päivään muuta kuin pahan, mädäntyneen lemun täyttämää ilmaa, ja nyt hengittäessäni tunnen jänisten asettuvan talvikarvoissaan ajatuksiini ja pianistin lepuuttavan sormiaan armaansa hiuksilla.
en hukkunutkaan lumihankeen tai kaurapuurokattilaan tai imeytynyt likaisen tiskiveden mukana viemäriin.
en väsynyt kuihtuneisiin aamuihin jotka peilautuivat jo ammoin kuolleisiin lohikäärmepuihini.
en nukahtanut pölyn peittämänä aivan kuten vielä joskus tulen nukahtamaan ruumisarkkuuni.
olen vielä täällä. huhuu, ja rahaa on ja potentiaalia kuin pienessä muurahaisessa joka kantaa kortta kekoon salaa kenenkään huomaamatta
se on ovela otus
ja myös herkkä omalla tavallaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin