kun en jaksa enää odottaa täällä eteisessä
takki on ollut päällä jo ainakin vartin ja laukunkin pakkasin ja kyllä, olen tarkistanut noin tuhat kertaa että siellä on kaikki
vaikka oikeasti olen ihan kesken ja väsyttää
ruoka maistuu liian usein
ja öisin herään siihen että tunnen otsani valuvan pitkin nenänvarttani alas, alas
sinne minne tähdet eivät näy
hei tuletko
ja voitko olla autossa sitten hiljaa
kun sanat tuntuvat turhilta
ja katson mieluummin muiden kadulla kulkevien ihmiskohtaloista muodostuvaa romanttista ja realistista taide-elokuvaa joka kerää lippuluukuilla valtavat jonot
ja tiputtelen keritsimillä leikattuja hiussuortuviani yksi kerrallaan auton ikkunasta ulos tielle
sitten mennään ja ajetaan ainakin kaksisataatuhattaviisisataa kilometriä pohjoiseen
nukun etupenkillä paksun fleecehuovan alla ja mietin kuinka moni miettii missä olen
lumen peittämän metsän äänet sekoittuvat epäselviin muistikuviin joissa käännän katsetta pois mahdollisuuksista ja sulkeudun monien ovien taakse
ollaan kotona muttei olla kuitenkaan
ja pikku hiljaa otsani kuroutuu ehjäksi ja kyynelneste valuu takaisin silmänurkkiin
nopeammin kuin huomasinkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sano jotakin