3

tänään palasin takaisin.
aurinko oli korkealla vaikka päivä alkoikin masentavasti kokeella.
äänitimme kansanmusiikkia ja se alkoi unettaa koska kappaleen nimi on uni tullee.

mutta paluumatkalla havaitsin että on kevät - varmaan viidennen miljoonannen kerran. 
hankin itselleni hartiasäryn.
kaivoin pyörävarastosta kirkkaansinisen vanhan pyörän ja ajoin liejuiseen sorsien kansoittamaan rantaan sillankorvaan.
en uskaltanut ajaa kovaa koska renkaissa oli vain vähän ilmaa.
pysäytin pyörän puistonpenkin taakse ja katselin maisemaa aurinkolasit silmillä.
se näytti öljyvärimaalaukselta. 
tein ajatuskartan asioista jotka tekivät tästä hetkestä hyvän.

- kissakassi 
- laiturit, penkit ja kyltit 
- alastomat puut, jotka eivät näytä lohduttomilta 
- ei ole liian kylmä, vaan sopivasti 
- sorsat ja se, että niitä ei ole liikaa 
- vesi on sulaa, sinistä ja lainehtii 
- siniset varsitennarit, jotka ovat sopivasti likaiset 
- se, että taivaalla on myös kuu 
- ilma tuoksuu keväältä 
- taivas näyttää siltä että siihen olisi levinnyt hattara 
- ajatus siitä että ohi vaikka vain kävelisi joku tuttu 
- sillan kaari ja heijastukset, jotka käyvät pylväisiin 
- auringonvalo 
- ihminen näyttää jättiläiseltä kun sen varjo osuu sillan kupeeseen 
- pilvien raidat 
- se, etten kuunnellut musiikkia 
- sininen pyörä 
- se, etten näe maisemaa tarpeeksi selkeästi 
- autoja menee ohi tarpeeksi tasaisin väliajoin 
- punaiset poijut 

sitten leikin ajatusleikkiä.
leikin ideana oli miettiä, miltä maisema näyttäisi jos siitä poistaisi yhden asian.
poistin eri asioita vuoron perään: sillan, ihmiset, äänet, sorsat, rannan, laiturit, kerrostalot.
sitten hahmottelin maiseman osasista uusia juttuja.
taustalla näkyvä torni oli joko lepakkomies jolta oli amputoitu käsi tai sinivihreä hevonen joka istui takajaloillaan kuin koira.

heti kun aurinkolasit otti pois, maisema näytti paljon kirkkaammalta.
se oli omalla tavallaan hyvä, mutta toisaalta ei.

lopulta minulle tuli kylmä ja menin koululle.
riemu oli suuri kun löysin jopa pyörän lukkoon avaimen.
kääriydyin vihreään vilttiin ja päätin keittää teetä.
ja tarttua sosiaalipsykologiaan ja painaa leuan paksun villahuivin kätköihin.

onhan sentään vain kymmenen astetta lämmintä, siis ulkona.

Dave Lindholm - Pieni ja hento ote

(en oikein tiedä kuinka suhtautua tähän lauluun. mutta koska se kuuluu tähän hetkeen, se tulee myös tähän merkintään. siinä kaikki.)